Perulaista rulettia

Tulipa kaytya sitten siella machu picchullakin ihmettelemassa. Reissu sujui muuten ihan hyvin ja suunnitelmien mukaan, mutta paikalle paastyamme emme loytaneet opasta mistaan. Puoli tuntia odottelua ja kiroilua, eika kukaan tuntunut tietavan oppaastamme mitaan. Noh on sita ennenkin kivia porukalla ihmetelty, eika muuta kuin portista sisaan. Raunioiden tutkiskelu sinallaan jai hieman vahemmalle, satuimme nimittain heti karkeen harhautumaan polulle, joka vei lahiston korkeimman vuoren paalle. 1,5h reipasta kiroilua, hikoilua, kiukuttelua ja valitusta kunnes olimme saavuttaneet tuon huipun. Huippu ei sinansa ollut kuin 600m alkupistetta korkeammalla, mutta tekee sekin kuitenkin 7m nousua/minuutti. Melko raskasta.

Alaspain paastiin kuitenkin jo tunnissa. Vetta ja evastakin oli tietysti mukana reippaasti, minullakin taskuissa yksi suklaapatukka ja desi vetta. 30:n asteen helteessa meinasi alkaa jo hiukan vituttamaan. Polku kavi paikoin sen verran kapeaksi ja jyrkaksi, etta alkoi jo tosissaan hiukan pelottamaankin. Onneksi ei tarvinnut pelata yksin, kun tuo Kallekin on samanlainen paskahousu. Mikko kuitenkin lohdutti ja lupasi olla sen verta kaveria, etta tyontaa sitten selasta alaspain jos alkaa liikaa pelottamaan.

Nakymat huipulta oli kylla tosi huikeat. Oli helpostikkin kaiken sen kiroilun ja puuskutuksen arvoista. Matkanjarjestajakin oli jattanyt soittopyynnon, tutusti nimimerkilla "James Bond" Sinansa kuitenkin huipputyyppi ja lupasi palauttaa rahatkin tuon oppaan osalta, mutta ei me sitten kaverin hiluja tarvittu. Oli meinaan oikeasti tosi huippureissu/-paikka. Suosittelen.

Ollaan Kallen kanssa suunniteltu tassa jo pari viikkoa Perulaista rulettia. Nyt ollaan paasty kolmivaiheeseen koetukseen:

* Mancorassa kun Mikolla oli kuumetta ja pakki sekaisin, ajattelimme ostaa kaksi vesipulloa, joista toisesta mikko juo hieman. Sitten pullot sekoitetaan selan takana ja Kalle ottaa Toisen ja mina toisen. Tulos selviaisi varmasti tunnin sisaan, kumpi joi Mikon pullosta.

* Eilen kun tulimme retkelta, alkoi tietysti hiukomaan ja suunnistimme tietysti paikalliseen kebabbilaan. Noh paikka oli juurikin sulkeutumassa ja saimme annoksiimme loput paivan "jatteista" mm liha oli taysin kylmaa, koska ystavallinen karvakasi (vaikkakin naispuolinen) ei jaksanut lyoda grillia tulille. Annokseen sisaltyi tietysti juoma, kraanaveteen laimennettua mehutiivistetta, koska muutakaan juomaa ei ollut enaa tassa vaiheessa iltaa saatavilla. Ei muuta kuin annokset naamariin ja kampille odottelemaan. Ei se olo ainakaan tasta normitilasta huonommaksi mennyt.

* Tanaan onkin sitten ruletin viimeinen osuus. Lahdemme nimittain illalla, vastoin kaikkia yleisia ohjeita ja paikallisten varoituksia yobussilla kohti Chilea. Luulimme ensin, etta bussit ei tullut tanne Cuscoon tien sortumisten takia, paskat. Olivat kirotut rosvot tehneet pari ryostoa juurikin naihin yobusseihin ja siksi bussifirma laitti linjat jaahylle. Saapa nahda miten meidan kay, tai ei meista niin huolissaan, mutta niiden rosvojen puolesta.

Ollaan siis kohta lahdossa bussiterminaaliin kyselemaan, etta ajaako ne tuon meidan linjan tanaan vai ei. Jos vastaus on kielteinen, pitaa alkaa etsimaan lentoja suoraan Santiaagoon.

Eli siis tiedossa jalleen 24h bussittelua, ehka.