Kun aikaa on melkein rajattomasti, ovat ponnistelut jonkin asian eteen lähes olemattomat. Oli kyse sitten opinnäytetyöstä tai tässä tapauksessa matkan valmisteluista. Nyt kun läksiäisissä lahjaksi saamassani joulukalenterissa on enää neljä luukkua kiinni, niin se merkitsee ajan lähtöön olevan lähes olematon. Ponnistelut matkan eteen taasen ovat lähes rajattomat eli sen, mitä töiltään kerkiää.
Niin kuin jo aiemmin on tullut todettua, kaikki isommat jutut on tehty, mutta pienistä puroista tuntuu edelleen kertyvän ihan kohtalainen virta. Esimerkiksi matkamusiikin siirtely ja kääntely mediasta toiseen vei iltoja kolmelta viikolta (ah, tuo elämäämme helpottava tietotekniikka). Nyt on kuitenkin miniläppäri ja uusi MP3-soitin (valmiina varastettavaksi Perussa) ladattu Suomi iskelmällä (ainakin Mikon kiusaksi), niin ettei parkettien partakoneen tanssitaidot ihan kokonaan pääse unohtumaan. On sinne ladattu myös muutamia kuvia Suomen lapista, kesästä, talvesta, Tampereelta ja perheestäkin jos jokin niistä sattuu jotain maailmalla kiinnostamaan.
Loppuviikosta pitää jo varmaan levitellä vähän mahdollisia matkatavaroita ja pakatakin. To tai vielä pe ehtii viime hetken hankinnoille jos luulee jotain oleellista puuttuvan. Ei kyllä pitäisi. Viime perjantaina tyhjennettiin Teron kanssa ainakin koko etelä-suomi Perun rahoista, joita löytyi peräti viidellä sadalla eurolla.
Pientä matkakuumetta tai jännitystäkin alkaa olla ilmassa ja työmotivaatiota tälle viikolle joutuu jo vähän oikein etsimään. Kai sitä on jo aikakin vaihtaa maisemaa kun siwan kassa tänään totesi, että ”niin, sähän otat aina tän kuitin”
Torstaihin asti pitää vielä pyörittää oravanpyörää ja perjantaina noustaan maailmanpyörään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti