Valmisteluja

Viritelläänpäs tätäkin iskuun tulevaa reissua varten.

Kolahtipas tuossa joku aika sitten merkillisesti sähköpostiluukussani. Eikä muuta kuin näppäimistö tulessa tarkistamaan, että vihdoinko jollain olisi minullekkin ihan oikeaa asiaa. Paskat, taas näitä mainoksia niistä sinisistä pillereistä joita en toivoisi ihan vielä tarvitsevani. Vakoileekohan naapurini minua ja lähettää näille firmoille vinkkejä, että näitä tuo läski alkoholisti varmasti kaipaa.

Noh, ohitin kuitenkin tämän elämäni tilaisuuden, tälläkin kertaa ja siirryin seuraavaan viestiin. Seuraava viesti olikin sitten kuukausien odotuksen tulos.

Nimittäin lähettäjänä one world alliance ja viestissä oli meikäläisen nimellä varustetut lentoliput maailmanympäri. Kiitos luojalle, äitille ja Kallen visakortille. Minulla kun ei ole kuin tuo miesten kortti ja sillä ei velaksi tilailla juurikaan mitään.

Lähtiessäni koiran kanssa iltalenkille, huusin vielä naapurin postiluukusta, että haisteleppa puolivuotta viemäreitä, kusipää.

Sitten takaisin asiaan.

Marraskuun 6 päivä olisi lähtö Helsingistä, Lontoon ja Madridin kautta Limaan. Siis Perun pääkaupunkiin, tuo kaupunki joka ala-asteen maantiedon tunneilla herätti niin kovasti hilpeyttä 9 vuotiaan suuressa ja varsin mielikuvitusrikkaassa päässä.

Perusta siirrymme maata pitkin Machu Piccun ja titikakajärven kautta Chileen. Eli espanjankielentaitomme on jälleen hiottu äärimmilleen, heti alkureissusta. Chilestä lennämme Australiaan ja siellä tasaillaan kelloja ja vatsoja viikon verran ja siirtyminen 5 viikoksi Uuteen Seelantiin. Sielläpäs sitä puuhaa sitten taas piisaakin. Ehkä. Varasimme kuitenkin kuukaudeksi asuntoauton, joten väliaikainen mukautuminen karavaanarien maailmankatsomukseen, on ehkä reissun eniten extremein kokemus.

Uudesta Seelannista Australian kautta Singaporeen ja sieltä maasiirtyminen Malesiaan. Kuola Lumpurista lennämme Viet Namiin, taas kerran. Mennään sinnekkin katsomaan miten hieno maa se oikein olikaan, tosin nyt on aikaa varattu hieman enempi. Viet Nam päästä päähän ja lento Hanoista Tokioon. Japanissa pariviikkoa ja sieltä ponnistus Kiinaan. Kiinasta mennäänkin sitten käymään vihdoinkin siellä Tiibetissä ja Bhutanissa. Sieltä siirtyminen Nepalin kautta Intiaan ja sieltä kotiin.

Tällöin eletään siis toivottavasti huhtikuun 18:ta päivää. Lentolipuissa on se hyvä puoli, että päivämääriä pystyy muuttamaan ilmaiseksi ja miltein rajattomasti. Joten reissusuunnitelma tulee varmasti jonkin verran elämään.

Matkassa ollaan siis noin 5,5kk, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Vähän kyllä jännittää, että miten sitä oikein pystyy olemaan pois töistä noinkin pitkän aikaa?

Reissun valmistelut on siis jo melko pitkällä. Liput hankittu, kuin myös osa viisumeista. Enää ei oikeastaan puutu kuin Australian ja Kiinan viisumit.

Matkaan lähtee siis Mikko ja Kalle. Mikko jonka kanssa on aikaisemminkin koluttu maailmaa ristiin ja rastiin. Kalle joka lähtee toista kertaa elämässään ulkomaille. Eli mies hyppää melkoiseen kyytiin pelkällä viikon Egyptinmatkan kokemuksella. Joten hattua taivaisiin, moni ei moiseen ryhtyisi.

Vielä on kuitenkin tovi aikaa, ennen kuin hypätään bussiin Tampereelta. 47 vuorokautta näyttää laskuri blogissa. Sitä ennen pitääkin sitten kiirettä. Pitäisi nimittäin olla täällä Saksassa 15vrk, Kuorevedellä 10vrk ja Englannissa 3vrk. Ja joku vielä kehtaa väittää, etten ole koskaan kotona?

Reissulle on tietysti asetettu tavoitteita, että mitä kukakin reissulta hakee. Muiden puolesta en tietenkään voi kuin arvailla. Mutta itse haen ainakin niitä kokemuksia, nähtävää, reissuelämää ja hauskanpitoa ympäri maailmaa. Sitähän se matkustelu taitaa parhaimmillaan olla.

Eikä muuta kuin hyppää jousille.