Kuollut kärppä on paras kärppä

Täällä sitä taas istuskellaan. Lautassa nimittäin. Eteläsaari on nyt ”nähty” ja seikkailumme jatkuu pohjoissaaren lämmössä. Palataanpa kuitenkin vielä eteläsaaren tapahtumiin ja erityisesti meidän pikku patikkaretkeemme.

Fiordland (vuonomaa) sijaitsee maan lounaskulmassa ja on isoin kansallispuisto näillä kulmilla. Kun ihmiset ympäri maata keskustelivat kanssamme ja kyselivät mitä aiomme tehdä, kerroimme kaikille tekevämme neljän päivän vaelluksen Milford nimiseen paikkaan kyseisessä luonnonpuistossa. Kummastusta meissä herätti se, että ihmiset tuntuivat olevan todella kateellisia meidän tulevasta patikkaretkestä. Syy tähän kateuteen selvisi kaksi päivää ennen retken alkua, kun menimme ostamaan lippuja ko. paikkaan. Liput olivat myyty loppuun jo heinäkuussa ja seuraavat vapaat paikat olisi ollut joskus keväällä. Pikainen tilanneanalyysi oli siis paikallaan ja suunnitelmat tehtävä uudestaan. Koska toiseksi kuuluisin patikkaretki (Routeburn) oli myös myyty aikoja sitten loppuun, päätimme tyytyä kolmanneksi kuuluisimpaan, eli Kepler trackiin. Reitin nimi on tullut jonkun hemmetin kuuluisan Saksalaisen hipin nimestä, joka joskus 1500-luvulla ennusti tähdistä kuolevansa joskus myöhemmin. Ystävämme Saksalaiset muistivat mainostaa tätä asiaa yhteisissä illanvietoissa pitkin retkeä. Tyhmiä nuo Saksalaiset rinkeleineen kaikkineen.

Muutamaa päivää myöhemmin oli kuitenkin reput pakattuina, sadevaatteet vuokrattuina ja mukamas retkimuonatkin ostettuna. Ruoasta sen verran, että jos ajattelet kävellä 60 kilometriä, niin saatat kuluttaa hieman enemmän kuin normaalina krapulasunnuntaina. Me emme tätä asiaa juurikaan huomioineet, joten oli aika lähellä, ettemme tehneet nälissämme pettuleipää paikallisista pyökeistä. mutta tästä lisää tuonnempana.

Päivä 1: Lähtöportti- Luxmore hut.
Ensimmäisen päivän kävely aloitettiin puolentoista tunnin kävelyllä sademetsässä. Kaikki oli tässä vaiheessa hienosti ja patikointi tuntui mukavalta. Karu totuus paljastui tästä eteenpäin. Noin viiden tunnin nousu läheisen ”mäen” huipulle pisti sotilaankin hieman hengästymään. Yhden müslipatukan ja yhden banaanin voimalla nousu kuitenkin onnistui (muuta ei ollut varaa syödä, että selviäsi koko matkan hengissä). Noin 1100 metrin korkeudessa meitä odotti neljäkymmentä muuta patikoijaa pienessä mökissä. Ensimmäiset olivat saapuneet jo 4 tuntia ennen meitä, mutta päättivät aloittaa ruoan laiton juuri kun me saavuimme. Siinä sitten kiltisti odoteltiin muutama tunti, että Israelilaisetkin saivat hirssipuuronsa keitettyä. Meidän ruoka koostui muutamasta valmispussista pastaa ja muutamasta tonnikalapurkista. Oltiinpa Kallen kanssa ostettu valmiskahviakin tuubimuodossa. Valmiskahvi oli sokeria, maitoa ja 4% kahvia. Kuka kehtaa mainostaa kahviksi tuollaista sontaa?? Ei muuta kuin nälkäisinä ja vihaisina nukkumaan makuupusseihin noin +5:n asteen lämpötilassa.

Päivä 2: Luxmore hut – Iris Burn hut
Aamulla heräsimme meille normaaliin aikaan, eli noin kello 11:00. Suureksi ihmetykseksemme koko mökki oli tyhjä ja saimme keitellä aamupalakeittomme ihan rauhassa. Kallen kanssa päätimme vielä käydä tutustumassa paikallisiin tippukiviluoliin ennen vaelluksen jatkumista. Paikalliset nähtävästi kutsuvat ketunkolojakin luoliksi, sen verran paljon tuli nimittäin ryömittyä ennen kuin näimme ensimmäistäkään tippukiveä. Kun vihdoin olimme valmiita siirtymään patikkapolulle, päätimme tutkia vielä päivän etappia kartasta. Edessä piti olla muutama sadan metrin nousu läheisten vuorien huipulle ja sen jälkeen 700 metrin alamäki seuraavalle mökille. Kuulosti helpolta. Väärin. Ensimmäisen kolmen kilometrin aikana päässäni soi biisi, jossa lauletaan: ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki…. Todella jyrkkiä nousuja ja vielä jyrkempiä alamäkiä siis. Kun vihdoin näkyi hieman tasaisempaa, oli edessä vuorijonojen huipulla kävelyä noin 4 kilometriä. Maisemat oli uskomattomia, mutta noin 60km/h puhaltava puuskittainen sivutuuli hieman vaikeutti kävelyämme, varsinkin kun vieressä oli noin 1300m tiputusta lähimpään vuonoon. Kävipä niinkin, että Teron rinkan sadesuoja lähti tuulen voimasta irti ja lensi jonnekin. Luontoonhan ei saanut jättää mitään, koska kyseessä oli luonnonsuojelualue, joten Tero lähti tunnollisena ihmisenä metsästämään kyseistä sadesuojaa. Kuin ihmeen kaupalla sadesuoja löytyi noin 30 metriä alempaa pienestä painanteesta. Kaikki hyvin ja taas tuulta päin. Loppumatkasta tulikin sitten noin 8 kilometriä pitkä alamäki. Jos luulette, että Lukonmäen alamäki Hervannassa on jyrkkä, olette väärässä. Etureiteni ilmoitti maitohapoista noin puolessavälissä mäkeä, jonka jälkeen alas mentiinkin sitten itkua vääntäen. Perillä mökissä muut taas ihmettelivät, että missä ihmeessä Suomalaiset taas on viipyneet. Oli lähellä, ettei otettu painimaaottelua Saksa-Israel-Yhdysvallat-Sveitsi-Suomi. Tilanteen pelasti kuitenkin ylipirteä metsänvartija, joka pakotti kaikki laulamaan joululauluja omalla kielellään. Siis kaikki muut paitsi Suomalaiset, koska Suomalainen mies ei laula, ei ilman kossua ja kännissäkin avaa suunsa vain riitaa haastaakseen. Taas nukkumaan vihaisina ja nälkäisinä.

Päivä 3: Iris Burn hut - Motorua hut
Kolmas päivä olikin kaikessa yksinkertaisuudessaan tasaista talsimista keskellä sademetsää 15 miljardin mäkäräisen kanssa. Ylipirteä metsänvartijamme oli kertonut meille tarinoita paikallisesta luonnosta ja eläimistä. Polun varrella oli sadoittain ansoja, joihin toivottavasti pahat kärpät menisivät ja päättäisivät päivänsä. Kärpät nimittäin söivät aivan liikaa paikallisia lintuja, joten olivat läpeensä pahoja otuksia. Ansoissa lukikin päällä teksti: The best stoat is a dead stoat. Yhdyn edelliseen mielipiteeseen myös eräissä urheilulajeissa. Tarkastellessamme matkan varrella ansoja ja ihmetellessämme puiden kokoa, huomasimme tulleemme perille kolmanteen majapaikkaan. Hieno paikka järven rannalla mäkäräisineen kaikkineen. Nukkumaan siis nälkäisinä ja täynnä punaisia paukuroita.

Päivä 4: Motorua – lähtöportti
Kun meitä neljä päivää aikaisemmin varoitettiin, että varautukaa ainakin yhteen päivään vesisadetta, emme olleet ilmeisesti varautuneet tarpeeksi. Kun kävelee 16 kilometriä helvetin kuumassa sademetsässä kaatosateessa, voi olla, että jossain vaiheessa ei ole mukavaa. Hengittämättömät sadevaatteet saivat aikaan sen, että vaatteet olivat märemmät kuin luonto ympärillä. Lihakset kipeinä, läpimärkinä ja väsyneinä taivalsimme kuitenkin viimeisenkin pätkän perille. Jos viimeisenä päivänä oli jotain hienojakin maisemia, me emme niitä nähneet. Sen verran syvällä oli leuka rinnassa ja selkä kyyryssä.

Hieno reissu siis kaiken kaikkiaan. Olipahan ainakin erilainen (nälkäinen) joulu. Loppuun kaikille hyvää uuttavuotta meiltä kolmelta ja parempaa ensi vuotta!

Ps. Kalle sanoitti tuossa yön pimeinä hetkinä Juice Leskisen Marilyn kappaleen uudestaan, joten pistetäänpä se tänne loppukevennykseksi.

Keplerin polku (Juice, Marilyn)

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun, nähdäkseni mount Luxmoren huipun, rinkkakin painoi kun Teron perässä laahustin. Oli kylmä, ei vaatteissa riittänyt mikään, polkukin jatkui pitkälle itään. Vaan pitää nähdä tuo laki, laki, kallion.
Mä vaeltelin joulun, ei ollut kinkkuakaan ja nälkää näin nyt illoin, pelkkää pussiruokaa.. Ja mä lauloin…

Jatkuu, jatkuu tuo kivinen polku Keplerin, jatkuu, jatkuu..tää taival.. kolmen kaverin..

Mä taukoa pidin ja patukkaa söin ja tasaista maata jo ikävöin, ei mitkään voimat silloin riittäneet ei. Tuli ilta ja rangerin juttu, se edellisillasta oli jo tuttu, se enää ketään, kiinnostanut ei. Ole nyt jo hiljaa, pitäis laittaa ruokaa. Kattilaa taas viskoin. Kas, pussimuonaa… Ja mä lauloin…

Jatkuu, jatkuu tuo tuulinen polku Keplerin, Jatkuu, jatkuu… tää taival kolmen kaverin..

Kun sademetsässä päivän mä hiivin, märät vaatteet päältäni riivin. Mikkokin kastui ihan kokonaan. Vaatteita kuivaksi saatu ei millään, tuli rakkoja jalkaan, jatka nyt sillä. Sillä jatkan, muuta.. en voi… Ja mä lauloin..

Fiordland, Fiorland, loppuu polku Keplerin, Fiordland, Fiordlan..tuon polun… mä nyt viimein selätin..

Fiordland, Fiordland, loppuu polku Keplerin, Fiordland, Fiordlan.. tuon polun… mä nyt viimein selätin..

Fiordland, Fiordland, loppuu polku Keplerin, Fiordland, Fiordland.. Oli pilvessä huippu Kepleriiin!