Pätkiksiä

Retkikuntamme viettää viimeistä iltaansa Etelä-Amerikassa, tarkemmin sanoen Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Rahat ei ole loppu ja kaikki retkikuntamme jäsenet ovat selvin päin.. Uskokoon ken haluaa.. Saavuimme tänne perjantaina sieltä Chileläisen arkkitehtuurin mekasta Valparaisosta.

Pari kolme päivää tässä vajaan viiden miljoonan ihmisen kaupungissa riittää hyvin yhteen normi missäs me ollaan ilta tai siis aamuyö eksymiseen sekä yhteen turisti päivään,mihin kuului ajelua vanhalla, mutta vastaavasti turvattoman tuntuisella vaunulla, joka vei meidät jonkun ”mäen” päälle katselemaan kaupunkia. Iso on kylä. Eikä mennyt montaa hetkeä kun totesimme saman asian tallustellessamme äsken tuijottamiamme maisemia ja katsellessamme Mikolla olevaa kaupungin kartan tapaista paperia. Sillä kartallahan me ei oltu enää hetkeen oltu.. Taksikuskilta kun kysäisimme hintaa majoitukseemme, vastaus oli 14000 pesoa. Se on jo parikymmentä euroa ja se on paljon se tässä maassa.. Kaukana siis oltiin.

Tähän kaikkeen jouduttiin parin nimeltä mainitsemattoman kaverin jalkapallointoilun takia.. Voin sanoa, etten ole kumpikaan niistä… Härkää sarvista ja kaupunkisuunnistus käyntiin sekä selvittelemään lähimmän metroaseman sijaintia. Apteekki apteekilta ja usean kysymisen jälkeen ja useamman epäselvän vastauksen jälkeen homma kuitenkin eteni. Lähes tunnin kävelyn ja tietenkin sen naaman ja niskanpolttamisen jälkeen metron merkit häämöttivät edessä. JEE! Tunsimme onnistumisen iloa ja jopa pientä ylpeyttä itsestämme.. On me näitä paljon selvitetty!! VAAN MITÄ…?? Metron merkit olivat muovikelmuissa ja portaiden edessä ristikot… asemaa oltiin vasta rakentamassa.. olivat kuitenkin lyöneet merkit pystyyn ihan vaan Suomi poikien kiusaksi! Nyt kyllä VIT….I ja se onnistumisen ilokin katosi siinä kolmenkymmenen asteen lämmössä taas jonnekin.. Ei auta… se on kuin siellä Macchu Pichulla sinne vuorelle kiipeäminen eli periksi ei anneta. Siis puolituntia lisää kävelyä, aurinkoa, espanjan kieltä ja apteekkeja niin johan löytyi asema… Liput, metroon, 20 min istumista ja taas selvittiin.

Otsikkona tuo pätkiksiä tarkoitti sitä, että tulee lyhyitä välähdyksiä ja ajatuksia Etelä-amerikasta, näin viimeisen illankunniaksi.. lähti eka juttu heti käsistä. Mutta..

Kun tapaat Chileläisen tytön, hänen isänsä tai äitinsä on todennäköisesti apteekkari. On nimittäin sen verran pilleripuoteja.

Kun menet Perussa Mancorassa suihkuun, joudut painautumaan kiinni seinään koska suihkun ”vesi” valuu sitä pitkin alas. Painetta on vähemmän kun tyhjässä ilmapallossa.

Jos pyörähdät ympyrän Valparaison torilla, näet ainakin 14 kulkukoiraa kerralla.. Niitä on paljon ja lisää näyttivät yrittävän tehdä.

Uidessasi Valparaison edustalla, siinä pikku meressä, vieressäsi sulavasti uiva, tumma, tuuhea viiksinen, espanjaa epäselvästi ääntävä kaveri saattaa olla myös merileijona. Niitä sattui muutama polskimaan siihen rannan tuntumaan yhtenä päivänä.

Pohjois-Amerikassa, tuossa aseiden luvatussa maassa, asukkaat suojelevat nurmikoitaan asein. Täälläpäin maailmaan.. joudut ihan tosissaan yrittämään, mikäli aiot päästä jonkun nurmikolle. Aitojen korkeuden ollessa reilut parimetriä ja niiden päällä on tietenkin vielä sähköaita, lasinsiruja, sotilaiden rakastamaa natolankaa tai jotain muuta vastaavaa ja epämiellyttävää. En halua tietää, mitä tapahtuu niille, jotka tipahtavat tyhjästä nurmikolle.

Jos paikalliset sanovat, että älä mene jollekin alueelle.. He luultavasti tarkoittavat sitä.. Suomi turisti on viimeistään seuraavana aamuyönä siellä ihmettelemässä, että mites täältä pääsee pois.. selvin päin tietty!!

Jos et halua päivän kestävää oksennuspaskannus tautia, niin lähde Teron kanssa syömään. Tero saa sen. On kokeiltu myös Chilessä.

Talot voivat olla myös ruosteessa ja ei ole mitään, mitä ei voi tehdä aaltopellistä.

Jos näet jossain kaupungin kupeessa jonkin vuoren, on sen päällä todennäköisesti uskonnollinen patsas.

Siinä lyhyitä ajatuksia Etelä-Amerikasta. Su iltana hyppäämme lentokoneeseen 18 tunniksi ja suuntaamme kohti Australiaa.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI!