K16T, Kadonneet 16 tuntia

Lennot on takana ja jet lag edessä. Eilen siis saavuttiin tänne Australiaan. Ensin olimme 5h jäljessä suomen aikaa ja nyt ollaankin sitten 9h edellä. Välissä siis katosi tuo 16h. On se vaan ihmeellinen juttu, kun koko ajan siirretään kelloa taakseppäin ja yhtäkkiä ollaankin sitten huomisen puolella. Noh näillä mennään ja taas aamuyöt valvoen.

Kuukausi reissua takana ja kutakuinkin 4,5kk edessä. Etelä-amerikan osuus jäi harmillisen lyhyeksi, mutta pitäähän jotain jättää seuraavaankin kertaan. Koska en sattuneesta syystä ole päässyt töihin ja johonkin ne neuroosit pitää purkaa, niin olempas pitänyt vähän kirjaa matka-ajoista ja –kuluista. Tiesittekkö, että olemme istuneet esimerkiksi lentokoneessa 36h30min? Bussissa 63h15min? Yhteensä olemme viettäneet aikaa kaikenmaailman kulkupeleissä siis 108h25min. Tästä lukemassa on mukana ainoastaan siirtymiset paikkakunnalta toiselle. Lomanhan piti olla rentoutumista.

Tämän kuukauden aikana olen saanut rahaa kulumaan 1165e. Josta siis kahteen ylimääräiseen lentoon yhteensä 175e, Machu Picchu vierailuun 121e ja majoituksiin 208,45e. Loput olen käyttänyt klassisesti viinaan, naisiin ja lauluun. Kuten laskelmasta on nopeasti havaittavavissa jää kolmen viimeisen osuus suhteellisen pieneksi. Noh itkuvirttä on ainakin piisannut, sehän on kaiketi ilmaista.

Koska Perussa ja Chilessä puhutaan vain Espanjaa, niin matkallakin sattui muutama tilanne, joissa kielimuuri meinasi olla miestä korkeampi.

Mancorassa, Mikon sairastellessa lähti Tero ja Kalle ostamaan rinta rottingilla bussilippuja asemalta. Seistessämme jonossa, joku mies tuli kysymään meiltä, että ”Tickets to Lima”, johon vastasimme tyyliin ”mees nyt siitä, osaamme itsekkin” Äijä kohautti hartioitaan ja poistui paikalta. Keskenämme naureskelimme, että mikähän hyyppäri tuokin oli. Oltiin kuitenkin jo jonossa, että ihan turha tulla trokaamaan mitään pimeitä lippuja.

Pääsimme tiskille asioimaan ja havaitsimme pienen keskustelun jälkeen, että rouva ei puhu Englantia eikä Suomea emmekä me Espanjaa. Suomennampa pienen otteen keskustelusta tähän.

Tero: Kolme maanantaina Limaan
Rouva: Ok, Passit
Odottelua, odottelua…
Rouva: Ikä?
Tero: Kana, hän kana ja kolme kana
Rouva: Ei, ei. Ikä?
Tero: Kolme kana. Minä kana, hän kana ja kolme kana (persoonat sormimerkein)
Rouva: Ei, ei. Ikä?
Tero Kallelle: Mitä vittua se oikein haluaa?
Kalle: En mä tiä sano, et otetaan lihaa.
Tero: Liha, hän liha ja kolme liha
Rouva: Ei, ei. IKÄ? (Päätään puistellen)
Tero Kallelle: Vitun vittu. Lakkais nyt jankkaamasta tota ja kirjais ne ruuat.
Kalle: Joo, mitäköhän se oikeen haluu?

Asia selkeni kun rouva otti yhden passin, taskulaskimen ja alkoi laskemaan 2009-1980. Esitteli meille rehvakkaana taskulaskinta ja sanoi: Ikä ja virnuili meille. Noh, liput kuitenkin saatiin ja pois lähtiessämme huomasimme, tietysti tämän lipuntarjoajan olevan ko asemalla töissä ja auttavan muita turisteja lippuhankinnoissa. Kävellessämme tuli vielä yksi asia mieleen:

Kalle: Ei se muuten kirjannut niitä ruokia ollenkaan
Tero: Ei ni, pitäiskö kääntyä takas?
Kalle: Nii-i

Ei menty.

Seuraava sitten Valparaisossa, miehelle joka kääntää kukkasta eikä lautasta. Eli Kalle ostamassa Valparaison pääpostista kirjekuorta.

Kalle: Kirjekuori
Rouva: Ei, ei, ainoastaan pesot
Kalle: Kirjekuori
Rouva: Ei, ei, ainoastaan pesot
Tero Kallelle: Ota se kirjekuori siittä pöydältä ja näytä sitä sille. Kalle teki työtä käskettyä.
Rouva: Ei, ei.
Tero Kallelle: Näytä sitä kirjekuorta, itteäs ja vaikka nyrkkiä. Kyllä täältä nyt hitto yks kirjekuori löytyy. Tosin se saattaa luulla, että oot ryöstämässä sitä. Ois sekin tietty syy joutua vankilaan.

Tämä episodi ratkesi vasta kun viereiseltä tiskiltä löytyi ihminen joka tajuaa mitä tarkoittaa, kun joku näyttää kirjekuorta, itseään ja rahaa. Varsinkin jos on postissa töissä.

Santiagosta oltiin lähdössä lentokentälle, niin hostellin pitäjä, tuli haastattelemaan Minua Englanniksi:

Mies: Onko olemassa mitään Puolalaisia matkustussivustoja?
Tero: En kyllä tiedä
Mies: Onko olemassa mitään Puolankielistä tai muuta matkustussivustoa jota Puolalaiset seuraavat?
Tero: En kyllä tiedä.
Mies: No, voisitko kuitenkin jättää jollekkin Puolalaiselle sivustolle kommentin tästä paikasta?
Tero: No en voi.
Mies: Mikset?
Tero: Siinä on yksi pieni ongelma, minä en osaa Puolaa.
Mies: Odotas tarkistan.

Mies lähti kävelemään toimistoonsa ja minä jäin hetkeksi ihmettelemään et mitäs hiton tarkistamista siinä on? Kyllä kai minä sen nyt itsekin tiedän että osaanko Puolaa vai en. Noh, mies tuli hetken päästä voitonriemuisena takaisin ja sanoi selvittäneensä etten minä osaakkaan Puolaa vaan Suomea. Kiitin helpottuneena tiedosta.

Noh, se niistä.

Vähän niin kuin isän käskystä tuli sitten juotua sitä Chileläistä viiniäkin, kun kerran Chilessä oltiin. ja Kyllä, minä ihmettelen yhä 4:n litran jälkeenkin, miten joku saa veden ja hiivan maistumaan niin pahalle. Testasimme useita eri valmistajia ja laatuja. Vertailimme makuja myös eri humalatilassa, ja yhä ihmettelen asiaa. Minulle jäi myös hieman epäselväksi, mitä tarkoittaa nämä varsin kuvailevat termit ´hieno, pyöreä ja kolmiomainen´ Näistä en tavoittanut kuin pyöreän ja kolmiomaisen. Siis mikäli niillä tarkoitetaan kuvioita joita piirtyy loppuillasta silmiin.

Viini on kuulemma jumalten juoma, joten juokaa te jumalat ja herrat viiniä. Minä juon olutta.

On muuten tullut jokunen kerta näillä reissuilla huomattua, miten karskin suomalaisen poikamiehen kysyntä laskee paikallisten naisten keskuudessa, kun vierailtavan maan elintaso nousee. Siis oletetaan, että tarjonta pysyy koko ajan samana. Jännä homma, toivottavasti kuitenkin tämä lama nyt koettelisi hiukan pahemmin useampaakin maata. Kuinkas muuten meidän kunnon miesten käy?

Australiaan tullessakin käytiin muuten hieno keskustelu ja ihan suomeksi. Taustaa sen verran, että Australian tulli on ihan älyttömän tarkka kaikesta mitä maahan tuodaan. Pitää siis kirjata karkit, puuesineet yms…

Tero: No mä laitoin noihin kaikkiin kuitenkin, ettei mulla mitään oo. Odotan sitten teitä sen tullauksen jälkeen.
Kalle: Siis onhan sulla puuta?
Tero: Niinpäs onkin, se sun pillis, noh onneks ei oo muuta, niin pääsee kuitenkin helpolla.
Kalle: Joo ja on sulla se puukkokin.
Tero: Siis TÄH? Mulla on puukko rinkassa? Mitä vittua?
Kalle: Mähän sanoin et laitan matkamuistoni sun rinkkaan.
Tero: No mitä hittoa, ois kiva ittekkin tietää, että mulla on parikytäsenttinen puukko rinkassa. Onks se kauan ollut siellä?
Kalle: Perusta
Tero: No voi vittu.

Noh pääsimme kuitenkin maahan, selvittelemään seuraavaa ongelmaa.

Eli Autovuokraamo ei suostu antamaan meille autoamme, ellei meillä kaikilla ole Englanninkielistä ajokorttia, taikka virallista käännöstä. Nii-in onhan meillä pari kansainvälistä EU-ajokorttia ja minun Suomalainen kortti jossa kyllä lukee englanniksi ajokortti. Mutta ei, pitää olla kokonaan Englanninkielinen ja taikka sitten virallinen käännös. Kymmenien sähköpostien jälkeen saamme kuitenkin käännöksen Australian konsulilta, mutta tämäkin on epävirallinen. Saa sitten nähdä kelpaako se vuokraamolle vai ei. Yksi asia on kuitenkin varma, kun perjantaina pääsen vuokraamoon, siellä ei ole yhtään ihmistä, jota en olisi vetänyt korvasta pitkin lattioita. Kusipäät.

Nyt pitää lähteä, herättelemään poikia ja morjestamaan konsulia.