Tila: Odottaa kotiutusta.

Jos tämä teksti on luettavissanne, niin kiitokset jälleen Suomen kirjeenvaihtajallemme Matille!

Varasinpahan Shanghaista itselleni viimeiseksi viikonlopuksi ihan luksusluokan majoituksen viiden tähden hotellista. Komea on paikka, ei voi valittaa. On se tosin vähän raskasta kun huonepalvelu tulee aamulla ysiltä repimään housuja jalasta, että onko pyykkiä!! No, seuraavana aamuna osasin jo käyttää, älä häiritse nappia. Täällä siis katsellaan niitä Shanghain valoja ja pyöritään kämpässä sekä podetaan jo henkistäkin krapulaa kotiin paluusta. Tero ja Mikko laittoivat omia suunnitelmiaan hieman uusiksi.. Kiitos siitä Kiinan valtiovallalle. Eli Tiibetiin ei turisteja, edes hyvin käyttäytyviä suomituristeja, lasketa tällä hetkellä. Sekös suomituristeja HARMITTAA, mutta he varmasti itse kertovat ajatuksiaan siitä. Nyt Herroilla on kuitenkin 30.3 lento Nepaliin, joten ehkä he palaavat sieltä asiaan. Hyvää matkaa kuitenkin!

Esitänpä seuraavaksi lyhyitä ja sekalaisia katkelmia lähiaikojen tapahtumista, akselilta Hong Kong – Macao – Xian - Shanghai. Siksi lyhyitä ja sekalaisia, koska ne kuvaavat ehkä parhaiten ajatustenjuoksuani tällä hetkellä.

On mielenkiintoinen kokemus olla puolilta öin Hong Kongissa ilman majoitusta. ”Onneksi” tarjoajia riitti. Ulkona oli nimittäin n. 50 just meidän kaveria. Paikalla oli iso ja sekava kerrostalo täynnä ”hostelleita”. Huoneen koko oli ruotsinlaivan ö-luokan hyttiä vastaava. Sinne oli sitten ahdettu pari sänkyä. Perus myyntilause oli: I have a BIG room and three beds, have a look!!). Niin sitä käytiin vuoronperään katsomassa huoneita, yhden aina päivystäessä reppuja. Huoneet olivat kaikki samanlaisia ja niissä ei tosiaankaan ollut kolmea sänkyä, eivätkä ne tosiaan olleet isoja. Välittäjätkin alkoivat jo puoli kahden aikaan yöllä hermostua kun herroille ei kelpaa mikään. Vaan pakko oli alistua kun uni painoi silmää.. Kahteen sänkyyn piti tyytyä.. Eikun arvonta käyntiin, kuka saa nukkua yksin. Mikko tietenkin voitti! Noo, olihan tuota harjoiteltu ennenkin, mutta nyt oli ylivoimaisesti pienin sänky.. Alkoi olla suomituristin henkilökohtainen tila kortilla!

Tavaraa niillä olisi taas ollut myydä ihan käsittämättömän paljon. Mikko on nyt kuitenkin onnellinen ibodyn omistaja ja kallella on pari leathermania. Halvalla tietenkin!

Järjestävät siellä myös joka ilta valoshown eli vilkuttelevat pilvenpiirtäjien valoja musiikin tahtiin. Käytiin katsomassa.. oli se hienon näköistä, mutta seura oli vähän väärää valojen tuijotteluun.

Teimme myös päivän veneretken Macaoon. Eli turistikävelyä, valokuvia ja pari leimaa passiin, nähty.

Tero lähti päivää aikaisemmin takaisin oikeaan Kiinaan hankkimaan meille junalippuja Xianiin. Lippujen ostaminen saattaa olla nimittäin päivän homma kiinassa. Parin tunnin jonottaminen lippuluukulle on prosessin helpoin osuus. Sen jälkeen kun pitäisi saada vielä itsensä ymmärretyksi. Tero ehkä valaisee prosessin kulkua myöhemmin lisää.

Junaliput kuitenkin saatiin ja edessä oli 28 tuntia kestävä junamatka. Kolme pientä sänkyä päällekkäin kummallakin seinällä ja me olimme ainoat ulkomaalaiset ainakin siinä vaunussa. Oli siinä ihmettelemistä puolin jos toisinkin. Käytävällä kulki myyjää toisensa perään.. Kaikkea oli tarjolla nuudelisopasta olueen.. Emme ostaneet nuudeleita. Vaan niin se aika kului yllättävänkin nopeasti, paikallisten touhuja seuraillessa ja luultavasti päinvastoin.

Xianissa tavoitteenamme oli käydä katsomassa maan alta löydettyä tuhansien terrakottasotilaiden armeijaa. Onnistuimme tavoitteessamme. Kuka tietää, mitä kaikkea Kiinan maaperä vielä kätkeekään. Oli tuokin sen verran valtava löytö. Siellä ne seisoivat muodossa kuin meillä armeijassa konsanaan.

Suomalaistyyliset läksiäisetkin tuli pidettyä Xianissa kun päätimme melko tiiviin n.5kk:n yhteiselomme.

Loppuun vielä lisää sekalaisia ajatuksia meiltä ja muualta.

Jos tuntuu, että olette joskus olleet liikenneruuhkassa, kannattaa tulla käymään Kiinassa. Voi olla, että mieli muuttuu tai sitten olette todella olleet liikenne ruuhkassa!

Aiemmin luulin, että Tampereen Hämeenkadulla on vappuna paljon ihmisiä. Se ei pidä paikkaansa. Shanghain keskustassa oleva kävelykatu on pari kertaa Hämeenkadun mittainen ja 2-3 kertaa leveämpi. Se oli ihan tavallisena sunnuntaipäivänä aivan täynnä väkeä aamusta iltaan. Onneksi olivat selvin päin.

Kiina on tällä hetkellä maailman suurin rakennustyömaa. Välillä tuntuu, että rakennusmiehet eivät itsekkään tiedä, pitäisikö purkaa vai kasata.

Tässä on ehtinyt pari kertaa miettiä, että mihin tuo kaikki tavara määrä tarvitaan. Oli sitten kyse vaatteista, elektroniikasta tai mistä hyvänsä. Otetaan esimerkiksi yksi gigantti ja lyödään niitä yhdeksän päällekkäin. Se on ihan perus elektroniikka kauppa Aasiassa. Sama juttu on vaatteilla ja muilla tuotteilla. Käsite ostoskeskus on siis saanut täällä uuden merkityksen. Pitäisikö myydä kaikki vanhat tavarat ennen kuin tehdään lisää.. Niitä nimittäin oli vielä pari myymättä.

Kirjoiteltavaa olisi vaikka kuinka, mutta ajatusten juoksu on melko lailla nollassa tällä hetkellä. Tero ja Mikko saavat siis täydentää Kiinan retkemme vaiheita. Tämä taitaa olla ainakin toiseksi viimeinen kirjailuni tältä reissulta. Huomenna illalla pysäytellään maailmanpyörää ja raivataan lumet kotioven edestä. Viikon verran ehtii vielä kotona sulatella reissua ennen töihin menoa. Kotiin paluun sujumisesta saatan vielä aikanaan kirjoitella jotain.

Reissun jatkoja Terolle ja Mikolle

Kalle