Jumissa Wuxissa

Ollaan kaikesta huolimatta yhä täällä Wuxissa, paikallisten sankarien kanssa. Tultiin siis Pekingistä yöjunalla tänne, hengailtiin pari päivää kaverien kanssa ja kävimme tekemässä parin päivän pikavisiitin Shanghaihin. Matkasuunnitelmat muuttuvat lähes päivittäin, koska aina tulee eteen joitakin ongelmia. Suurin ongelma tuntuu olevan ajan puute. Millään ei ehdi käymään joka paikassa, mutta pitää kai sitten seuraavaan kertaankin jättää jotain.

Nyt matkaplaani kulkee seuraavasti: huomenna lennämme Guangzhouhun josta jatkamme junalla Hong Kongiin, siellä pari päivää ja nopea vierailu Macaon saarelle. Sen jälkeen takaisin Guangzhouhun ja juna/lento Xianiin morjestamaan terrakottasotilaita. Siellä tapahtuukin sitten parvenhajoitus, eli pakkaamme Kallen lentokoneeseen ja lähetetään kaveri Shanghaihin odottelemaan lentoa kotiinpäin.

Mikon kanssa jatkamme matkaa joko suoraan Tiibetiin, taikka sitten Chengdun kaupungin kautta. Junamatka kun kestää sen kaksi vuorokautta, niin aika tuntuu väkisinkin loppuvan kesken. Isompi ongelma tässä tapauksessa, onkin saada matkustuslupa tuonne Tiibetiin. Ovat ilmeisesti taas kerran sulkeneet koko alueen länkkäreiltä. Mutta yritämme parhaamme. Lhasasta sitten lento/land cruiseri Kathmanduun ja sieltä parin päivän reissu Bhutaniin. Tämä kun on tehty, niin voimmekin matkata Delhiin odottelemaan lentoamme kotiinpäin. Tällöin tosiaan eletään näillä näkymin huhtikuun 16 päivää, joten melko tiivis ohjelma on tiedossa.

Kerrataanpa kuitenkin ensin vähän Japania. Eli ’parhaimman’ wc-pöntön hallintapaneelissa oli 28 nappulaa. Joista tietenkin testasimme kaikkia. Valitettavan moni painike liittyy tähän suihkun säätelyyn. Aikaisempien lisävarusteiden lisäksi löysimme mm. Kansien ylösnostamiseen ja laskemiseen liittyvät napit sekä toiminnon, joka päästää huuhteluääntä, varsin hyödyllinen siis, mikäli sattuu ns. ujosuoli iskemään. ns. ’onnellista loppua’ emme onnistuneet valtavista ennakko-odotuksista huolimatta löytämään. Se olisi toisaalta tarvinnut eräänlaisen lypsämistoiminnon, ja tähän ei ilmeisesti nykytekniikalla harmiksemme vielä pystytä.

Tiesittekö että Japanilaiset naiset ovat todella kauniita? Näillä naisilla on vaan ongelma, johon ei alkuun kiinnittänyt juuri mitään huomiota ja sen jälkeen kun pystyi asian rekisteröimään, ei siitä päässyt yli mitenkään. Nämä naiset nimittäin ’auraavat’, ei mitenkään vähän vaan aivan h********i. Antakaapas kun kuvailen hieman. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jalkaterät ovat kääntyneet noin 45 astetta kulkusuunnasta sisäänpäin. Paikallaan seistessä polvet yhdessä, erkanevat sääret toisistaan edestäpäin katsottuna tuon saman 45 astetta. Tämän asennon työntäessä kantapäitä toisistaan erilleen, jolloin jalkojen profiili näyttää lähinnä tiimalasilta.

Kävellessään he eivät oikeastaan koskaan oikaise jalkojaan suoraksi, edes lantiosta. Joten sekin näyttää hieman kummalliselta. Sellaiselta puolikyykyssä paskat housuissa kävelemiseltä. Tästäpä sitten innostuneena yritin lukuisia kertoja päästä säätämään ko. naisten aurauskulmia, tuloksetta. Ei auttanut vaikka kerroin omaavani juuri sopivat työkalut tuohon hommaan. Ei auttanut vaikka kerroin tietäväni kaiken casterista, camperista yms. Eikä asiaa myöskään edesauttanut se, kun kerroin olevani koulutukseltani ajoneuvoasentaja. Melko nirsoja. Noh kävelköön sitten paskat housuissa, jos ei kerran herrasmiehen apu kelpaa.

Tokion metroissa on muuten eräs epätoivottava ominaisuus. Eli päätepysäkeillä ei ole minkäänlaista herätystoimintoa. ’Ruokailun’ päätteeksi kun ottaa metron kotiinpäin, saattaakin havahtua siihen, että meneekin kovaa vauhtia toiseen suuntaan. Ja mikä parasta, mahdoton sanoa että monettako kertaa. Tämäkin asia piti sitten tietenkin käydä seuraavana iltana varmistamassa ihan kahden henkilön voimin. Ei ne p*******t herätä.

Noh takaisin Kiinaan. Mitäs täällä, käytiin katsomassa maailman korkeinta buddha-patsasta (88m) ja olihan se, korkea nimittäin. Shanghaissa käytiin seisoskelemassa maailman korkeimmalla näköalatasanteella (474m) Hauskaa oli tietenkin ja pelotti ihan hitosti. Miksi ihmeessä lattiakin pitää tehdä lasista?

Melko moderni maa, tämä Kiina. Jotain ihan muuta mitä odotin. Ainakin nämä itärannikon kaupungit joita ollaan käyty katsomassa. Sanoisin, että katukuvasta paljon länsimaalaisempi kuin meidän Tampere. Joka ei sekään tietenkään ole vielä kovinkaan paljon. Yhtä suurta rakennustyömaata tämä kuitenkin tuntuu olevan. Joka paikassa rakennetaan uusia pilvenpiirtäjiä, metrolinjoja ja ostoskeskuksia yms.

Jos ei Japanissa kauheasti puhuttu englantia, niin ei sitä täälläkään tehdä juuri senkään vertaa. Vaikka ystävämme Robbie sitä yrittääkin näille opettaa. Hyvin ollaan kuitenkin elekielellä pärjätty. Eräskin ilta oltiin taas kerran ’ruokailemassa’ paikallisessa tanssi- ja soittoravintolassa. Aika kului kuin siivillä, kunnes baarimikko kehoitti ystävällisesti meitä poistumaan.

Kallen kanssa tuumailtiin, että nyt kun on alkuun päästy niin eiköhän yhdet vielä. Hostellin pihalla parvenhajoitus, Mikko kämpille keräämään unelmavävypisteitä ja minä & Kalle taksintilauspuuhiin. Eikä siis muuta kuin kadulle vaan ja turistikättä pystyyn. Ei aikaakaan, kun taksi pysähtyi kohdallemme. Minä etupenkille tinkaamaan kuskille että ”disco, disco, beer, beer” Samalla toisella kädellä esitin juovani olutta ja toisella kädellä osoitin Kallea, joka teki erinäisiä tanssiliikkeitä kadulla. Liikkeitä suoraan Leena ja Åke Blomqvistin 80-luvun alun discotanssi opetusvideolta. Päätään puistellen kuski vinkkasi meidät sisään.

(jälkeenpäin ajatellen, saatoimme hyvästä suunnitelmasta huolimatta vaikuttaa hieman idiooteilta)

Ylävitoset onnistuneen suorituksen jälkeen ja taksi liikkelle. Seuraavaksi havahduin kun kuski tönii minua hereille. Nopea tilannekatsaus, kuskille rahat kouraan ja takapenkille herättämään Kallea. Kiersimme erinäisissä tunnelmissa pari tyhjää yökerhoa läpi ja samalla maistelimme paikallisen panimon kuravettä. Kunnes kehottivat meitä taas kerran poistumaan. Noh, tällä kertaa oli helpompaa, kuskille hostellin kortti käteen ja kotiin.

Taas kerran havahduin kun kuski tönii minua hereille. Tilannekatsaus, rahat kuskille ja potkimaan Kallea hereille. Otettiin vielä katukeittiöstä iltapalasopat mukaan ja kämpille nukkumaan. ’Aamulla’ kun Mikko kyseli, että missäs olitte? Kallen kanssa katottiin tyhmänä toisiamme, että ei kuvan palaa. Onneksi oli taksikuitit tallessa. Matkaahan kun oli taitettu kokonaiset 200m suuntaansa.

Semmosta.

Ps. Saimme avec-kutsut juhannukseksi kaverimme kiinalaisiin häihin. Joten jos olet naispuolinen, varakas, kaunis ja hieman ”huolimaton” sekä omaat kiinnostuksen lähteä mitä parhaimmassa seurassa ko juhliin. Otathan yhteyttä tämän blogin toimitukseen.