Alkupaloja Kiinasta!

Jaahas.. Ristiin rastiin Japania ja perään yksi muutaman tunnin lento. Näin löysimme itsemme Kiinasta, Pekingin lentokentältä. Täällä siis ollaan.


Noin alkuun on myös todettava, että Kiinan valtiollinen järjestelmä rajoittaa varsin tehokkaasti internetin käyttöä ja on rajannut kaikki epäsiveelliset sivut pois käytöstä, kuten esimerkiksi blogimme, facebookista nyt puhumattakaan. Tässä vaiheessa esitämmekin siis kiitokset Suomen kirjeenvaihtajallemme Matille tämän tekstin mahdollisesta julkaisusta. Kiitos!



Ennen kuin paneudumme syvemmin Kiinaan, kerronpa vielä vähän Japanilaisten avuliaisuudesta.
Junamatkallamme Tokio-Kioto, törmäsimme loppumatkasta Teron kanssa pariin vanhempaan herrasmieheen, jotka aloittivat keskustelun ja kyselivät meiltä, että minne matka.. Herroilla oli sama suunta, joten he lupasivat opastaa meitä. Siis oma pää nollille ja perässä mars! Kohta herrat jo jatkoivat keskustelua junassakin. Toinen kaivoi repustaan jonkin kirjan ja toinen jonkun liinan, jossa oli jotain temppelileimoja. Tässä vaiheessa suomituristi rakensi ensimmäisen muurin ympärilleen ja ajatteli, että noilta ei kyllä osteta mitään!! Tällä kertaa olimme kuitenkin väärässä, koska he halusivat vain esitellä omia juttujaan ja jutella mukavia. Kohta olimmekin jo Kioton rautatieasemalla, kädestä pitäen vietynä, turisti-infon kautta paikallisessa linja-autossa (taskut täynnä karttoja, tietenkin) menossa kohti majoitusta.. luultavasti.. Niinpä!


Toinen herroista lähti viemään meitä hostellille ihan ”kädestäpitäen”. Hostelli kun ei löytynyt ihan helposti, niin välissä mentiin ihan poliisiaseman kauttakin. Pari sanaa japaniaa, käteen kiinni ja matka jatkui.. Vettä satoi tietenkin koko ajan. SIINÄ vaiheessa kun seisoimme liikennevaloissa ja herra tarjosi kuoritakkisille suomituristeille OMAA sateen varjoaan, alkoi vaivautuneisuuskiintiö tulla ylitäyteen ja teki mieli kadota paikalta. Ei nimittäin sovi oikein meikäläiseen luonteeseen tuo kädestä taluttaminen jne.. Kieltäydyimme kuitenkin sateenvarjosta kohteliaasti ja kohtahan se majoituskin jo löytyi. Vasta sen jälkeen kun herra tuli mukanamme ”respaan” ja varmisti, että olemme tosiaankin oikeassa paikassa, hän suostui jättämään meidät oman onnemme nojaan. Eli peti piti kuitenkin tehdä ihan itse.. Ovat ne vaan ystävällisiä ja tämä ei tosiaan ollut ainut kerta. Riittää kun näytät omalta itseltäsi eli vähän tyhmältä turistilta ja joku auttaa sinua.. Halusit tai et!


Siirrytäänpä sitten nykyiseen sijaintiimme eli Kiinaan. Nyt se on Peking ja kohta ihan jotain muuta eli iso maa isot liikkeet. Tarkoittaa, että 1500 km ei ole yhtään mitään. Aluksi suuntaamme kuitenkin tapaamaan Vietnamissa tapaamaamme kanadalaista kaveria Wuxiin.


Pari tuntia pienessä pakkasessa ja lumessa olivat melkoinen järkytys, jopa Japanin viileyden jälkeen. Tähän kun lisätään vielä pieni nälän tunne sekä väsymys, oli suomalaisen turistin luhistuminen todella lähellä! Majoittumisen jälkeen suunnitelmat olivat jo selvät ruokaa kaikille ja lämpimiä vaatteita Terolle ja Mikolle. Ensimmäisen vaateliikkeen ovesta sisään ja lähes kaikki lämpimät vaatteet tuntuivat sopivilta, melkein tinkimittä hinnasta. Kaupasta poistuttuamme Tero ja Mikko näyttivät lämminneen ja kauppiaskin hykerteli jostain syystä ihan tyytyväisen näköisenä. Huuteli kuitenkin vielä ovella perään, että ostakaa t-paitoja, just joo!! Haista itte!!!


Tiistaipäivästä teimme perus turistipäivän. Siis melko ajoissa aamulla ylös ja maailman suurinta aukiota eli taivaallisen rauhan aukiota katsomaan. Äkkiseltään luulisi, että helppo juttu. Nyt pitää kuitenkin muistaa, että ollaan kiinassa, joka tarkoittaa sitä, että ei sinne aukiolle niin vaan mennä! Yritimme ihan parina päivänäkin, toisella kerralla onnistuimme Teron kanssa livahtamaan jo alueelle, jonne tarvittiin jonkinlainen lupa (ihan vahingossa tosin). Se ei kyllä ollut vielä edes kiven heiton päässä aukiosta.


Pääsääntöisesti useampi sata poliisia esti kuitenkin lähestymisyritykset vallan mainiosti. Edes Teron elekieli (osoitti ensin itseään ja sitten aukiota) ei hellyttänyt virkavaltaa, vaan tuloksena lievä hymynkare suupielessä sekä ns. musta käsi. Lisäksi paikalla olevat Kiinan poliisin erikoisjoukot (SWAT) konepistooleineen, aurinkolaseineen, valvontalaitteineen sekä suojavarusteineen vaikuttivat varsin vakuuttavilta. Ihan ajatuksena kävi mielessä, että jospa lähtisi repun kanssa juoksemaan kohti aukiota, niin missähän kohtaa tarkka-ampujan luoti keskeyttäisi matkanteon. Tai jos joku paikallinen kysyy, että voitko pitää tätä kylttiä sen aika kun poikkean vessassa, niin on ehkä parempi kieltäytyä kohteliaasti. Ihan tarkkaan aukion eristämisen syy ei meille selvinnyt, koska yhdenkään poliisin kielitaito ei kohdannut omaamme. Käsittääksemme siellä jonkinlainen valtiojohto kuitenkin kokoontui. No, aukio tuli kuitenkin nähtyä niin läheltä kuin se tällä kertaa oli mahdollista.


Turistipäivämme jatkui vierailulla kielletyssä kaupungissa. Tinkasimme itsellemme oikein opastetun kierroksen kun sitä kerran tyrkytettiin. Opas oli opetellut englanninkieliset taulut ulkoa ihan kiitettävästi ja suurin hyöty oppaasta tuli esiin siinä, että meidän oli pakko kävellä samaan tahtiin hänen kanssaan. Jos olisimme olleet keskenään liikkeellä, olisi 9999 ½ huoneesta saattanut pari jäädä näkemättä. Menetyksen suuruutta on vaikea arvioida. koska sen verran samannäköisiä keisarin huoneet olivat, vaikka käyttötarkoitus vähän vaihtelikin.


Matka jatkui Vuoden 2008 kesäolympialaisten päänäyttämölle eli myös linnunpesäksi kutsutulle stadionille sekä Olympiakylään. Mikko kävi pääsymaksua vastaan vetäisemässä oikein ratakierroksenkin sisällä. Ajasta ei ollut puhetta, mutta kauan siihen meni, koska ehdimme Teron kanssa katsella rakennuksia (PALELLA) ulkopuolella melkoisen tovin. Kaikesta huolimatta, vaikuttavan näköinen alue tämä kisanäyttämö kuitenkin oli.


Keskiviikkopäiväksi olimme varanneet retken Kiinanmuurille. Tätä retkeä ei tehtykään muurin kunnostetulle osuudelle eli sinne, missä muut turistit parveilevat, vaan jonnekin sivummalle. Paikalla olivat vain ne kaksitoista henkeä, jotka samasta hostellista saatiin jollain ihmeen keinolla siihen vanhaan hiaceen tungettua. Vajaan kolmen tunnin autoilun jälkeen oli aika oikaista vartensa ja palautella tunto jäseniin. Paikallisen ”oppaan” johdolla lähdettiin tarpomaan eteenpäin ja kohta oltiinkin jo parikymmentä senttisessä lumihangessa.. Edelleen pikku järkytys, mutta oli se ihan kivaakin. Vajaan tunnin kuluttua¬ sekä 400m nousun jälkeen sitä sitten seisottiin keskellä hiljaisuutta ja vuoristoa melko vanhalla muurilla. Siellä se mutkitteli vuorien harjoilla ja maisemat olivat kyllä mahtavat. Olisipa mielenkiintoista seistä samalla paikalla tuhat vuotta aikaisemmin.. tai sitten ei jos huomaisi vetävänsä kivirekeä perässään.


Pari tuntia sitä sitten käveltiin pitkin muuria ja katseltiin talvisia maisemia. Aina välillä ”opas” käytti toista osaamistaan englanninkielisistä sanoista (GO!), jolloin matka jatkui. Toista osaamaansa sanaa hän ei käyttänyt, joten emme tiedä, mikä se oli. Sitten tulikin aika palata takaisin ja nauttia retkeen kuuluva lounas paikallisessa kylässä. Oli sitten riisiä ja REHUJA, muodossa jos toisessakin. Olihan se ihan hyvää, mutta suomituristeja ei kyllä kasvislounaalla saa sen kävelyn jälkeen tyytyväisiksi.. EI sitten KIRVEELLÄKÄÄN!!! Täydentämäänhän sitä joutui kun päästiin takaisin hostellille. Jalanjälkemme muurilla löytyvät GPS koordinaateista P(40 astetta 17`13,57``) I(115 astetta 56`39,27``). Niin ja kyllä se avaruus sieltä muurilta näkyi..


Tätä kirjoitettaessa matkaamme oikeasti laadukkaalla yöjunalla n.202km /h kohti sitä Wuxia. Perillä pitäisi olla aamu kuuden jälkeen. Juna lähti matkaan Pekingin eteläiseltä rautatieasemalta, joka on hieman Helsinki-Vantaan lentokenttää isompi ja modernimpi… Sellaista reppureissaamista.


Ääntämme ei vaienneta…


Kalle