Kalpeina hiljaa...

Juotiinpas tuossa jokunen päivä hilpeinä kaljaa ja nyt ollaankin sitten oltu kalpeina hiljaa.

Eli vuosi siis vaihtui varsin railakkaissa merkeissä kuten varmasti arvata saattaa. Tapasimme kaupassa aivan sattumalta paikallisen miehen jolla oli suomalainen vaimo. Saimme ihme kyllä kutsun liittyä heidän seuraansa aatoksi. Tämä kun sattui tietenkin jo aaton aattona, niin päätimme varuiksi ottaa hieman pohjaharjoittelua, ettemme vaan jäisi jalkoihin sitten aattona.

Aattona sitten aloimme varovasti herkistelemään aivosolujamme illanviettoa varten. Selvinpäinhän ei suomalainen mies kehtaa mennä kyläilemään, joten jotain piti keksiä. Lääkkeeksi löytyi tietysti noin litra rommia, 3 litraa punaviiniä ja mäyräkoira. Taka-ajatuksena oli näyttää mistä se suomalainen turisti on tehty. Noh, ei muuta kuin taksi alle, isännälle Finlandia vodkaa ja emännälle kukkia. Siinä oli illalle onnistumisen alkeet.

Eli perhe siis koostui Sannasta, Markista, Oliviasta ja Claudiasta. Paikalla oli myös Markin veli Stevie jonka kanssa jatkoimmekin sitten ihan isolle kirkolle asti.

Ilta meni varsin nopeasti ja syötiinkin ”paikallista” laaturuokaa. Jossain vaiheessa lapset laitettiin nukkumaan ja päästiin keskittymään miesten hommiin. Isäntä nimittäin pokkasi pakastimesta tuomamme 1,5l Finlandia vodka pullon ja toi 5 viinilasia pöytään. Noh, ymmärtäähän ne viinilasit, kun perheen tavarat olivat vasta saapumassa Englannista. Suurempi kynnys iski kun jokaiseen lasiin kaadettiin desin verran vodkaa. Noh ajattelin siinä, että otetaanpa sitten vaan ihan pieniä snapseja tässä illan kuluessa ja kilistellään.

Ensimmäinen kippistely kun tuli, niin otin ehkä hieman neitimäisen noin 4c mittaisen ryypyn. Kun laskin lasin pöydälle, ihmettelin että mitä vittua. Näkikö muut? Se joi sen kokonaan? Nopea vilkaisu ympärilleni osoitti muidenkin tehneen samoin. Hävetti. Ei muuta kuin paikkosuorituksena oma lasi tyhjäksi ja odottelemaan iskeekö vastapalloon. Ei iskenyt, mutta saman tien lasit täytettiin taas ja sama kuvio uudestaan. Kallen kanssa jo varovasti vähän ruvettiin empimään, mutta meni se kolmaskin lasi oksentamatta alas. Väitän, kyseessä oli tämän maanosan ennätys 1,5litran vodkapullon juomisessa. Tuskin meni kymmentä minuuttiakaan.

Tämän jälkeen totesimme talosta kaiken alkoholipitoisen juoman loppuneen ja perään vielä kieltäydyimme kahvista, ettei lähtisi ihan vallan käsistä. Päätimme siis siirtyä suoraan paikallisiin tanssi- ja soittoravintoiloihin.

Iso kiitos kuitenkin isännillemme, oli varsin hauska ja ikimuistettava uusivuosi. Toivottavasti osasimme käyttäytyä edes jotenkin.

Olin iltaa varten sitten pukeutunutkin ihan kuten asiaan kuuluvasti pitääkin. Farkut jalkaan, siisti t-paita, takki ja sandaalit. Alkuillasta ryntäsimme Stevien opastuksella johonkin irkkukippolaan. Ihme kyllä kaikille tarjoiltiin vielä tässä vaiheessa iltaa. Samassa baarissa törmäsimme tietysti kahteen suomalaiseen likkaan. Koska en tiedä maailmasta mitään tyhmempää kuin 16-20v suomalainen aikuistumisen kynnyksellä oleva pikkutyttö, päätimme heti erkaantua ko seurasta. Joko tahallisesti taikka tahtomattamme.

Kallekin päätti sitten lähteä tässä vaiheessa etsimään yökerhosta, itseään ja varsinkin meitä parempaa seuraa. Me loput siirryimmekin sitten hajanaisessa järjestyksessä seuraavaan kippolaan, jonne olikin sitten väkeä ihan jonoksi asti.

Mikko oli jonotusvuorossa meikäläistä pari pykälää edellä. Taas kerran tunsin sydämessäni sitä aidointa iloa, kun näin järjestysmiehen kehottavan Mikkoa yrittämään joku toinen päivä uudelleen ja toisilla kengillä. Ajattelin, että varmaan oli vaan turhan humalassa. Sitten tuli meikäläisen vuoro, ei muuta kuin kymppi portsarin käteen ja voitonriemuisena sandaalia toisen eteen. Nii-in ne sandaalit. Kolmen askeleen jälkeen tunsin kun järjestysmies otti olkapäästäni kiinni. Väitti ettei tänään pääse sandaaleissa sisään. Seurasi Aku Ankkamainen räjähdyskohtaus jonka aikana tehtiin selväksi muun muassa sellainen tosiseikka että Teron Intiasta 2 vuotta sitten ostamat sandaalit maksavat enemmän kuin järjestysmiehen koko vaatekerta. (0,8e). Lopputuloksena seisoin baarin ulkopuolella, joko tahallisesti taikka tahtomattani.

Noh, kympin seteli oli kuitenkin taskussani, jota pidin tietenkin varmana merkkinä voitosta kohtaamisestani järjestysmiehen kanssa. Eikä muuta kuin seuraavaan kippolaan, jossa ei ollut humala- eikä kenkärajaa.

Suunnistaessani seuraavaan kippolaan näin puhelinkopin lattialla jotain, joka ehkä kuului seurueeseemme. Lähempi tarkastelu osoitti, että Mikkohan oli pistänyt olonsa kotoisaksi puhelinkopin lattialle, samalla kun vuodatti rakkauden tuskissaan Saaralle kuulumisia. Eikä muuta kuin puheet seis ja viinan juonnin pariin, jonnekkin missä suomalaista miestä arvostetaan. Noh iltahan jatkui siittä sitten tietenkin ihan pikkutunneille asti. Joko tahallisesti taikka tahtomattamme.

Perustilanne on kuitenkin ihan sama, riippumatta siittä kummalla puolella maapalloa on. Nimittäin saavutettuani vähintäänkin riittävän korkean humalatilan, havahduin seisovani jälleen kerran yksinäni grillijonossa. Hetken päästä takaani kuului parin naisen puheen sorinaa. Ilmeisesti vatsan sisäänveto, selkärangan väkinäinen oikaisu ja silmien siristely edes hetkellisen näkökyvyn saamiseksi ei aivan toiminut. Ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa, ilmoitti toinen naisista melko jäätävään sävyyn ”Don´t even speak to me!”

Ystävällinen tervehdykseni, jota tuskin muut kuin samalla jaksolla olevat olisivat edes tajunneet, hyytyi varsin väkinäiseen rykäykseen. Epäilisin kuitenkin jälkikäteen arvostelleeni tämän maan naisten alkeellisia käytöstapoja, varsinkin tällaisen herrasmiehen edessä. Ulkonäöllisesti kun eivät ole tosiaan mitään kovin kaksisia, toisin kuin meillä kotona. Hampurilainen naamariin (kirjaimellisesti) ja yksin taksilla kotiin. Joko tahallisesti taikka tahtomattani.

Kun saimme sitten jonkin päivän yrittämisen jälkeen vuoden vaihdettua, totesin mitä pahimman jälkitaudin kourissa, että nyt tehdään jotain niin typerää mitä emme ole koskaan ennen tehneet. Aikamme mietittyämme keksimmekin sen. Maksoimme 20e jotta pääsimme 45:n minuutin turistikierrokselle kiiltomatoluolaan. Voi, hitto kiiltomatoluolaan. Siellä sitten oltiin noin 30 japanilaisen kanssa ihmettelemässä hiljaa matoja. Kallen kanssa totesimme niiden kuitenkin olevan lähempänä ledivaloja kuin matoja. Päättelimmekin kyseessä olevan vain yksi kiero salaliitto lisää, jotta viattomilta turisteilta saataisiin rahat pois.

Että tälläistä.

Ps. Aku on muuten paska jätkä, koska laamat ei sylje, eikä jokaisessa luolassa asu karhu.