Peruspositiivista

Uusi Seelanti tuli sitten nähtyä. 34pv ja 5300km. Pinta-alaltaan maa on kuitenkin jonkin verran pienempi kuin Suomi. Noh, jos jostakin asiasta pitää tekemällä tehdä turistinähtävyys ja mainostaa sitä ympäri maailmaa niin ole huoleti, Uudessa Seelannissa se on varmasti jo tehty. Maisemat olivat tosi hienoja, mutta niihinkin turtui jo parin viikon jälkeen ja sen jälkeen kaikki näyttikin lähes samalta. Kuitenkin turvallinen, tylsä ja reippaasti ylimainostettu maa. Mikäli kuitenkin joku sellaiseen haluaa matkustaa, niin suosittelen lämpimästi.

Uudesta Seelannista olikin sitten siirtyminen Singaporeen. Vaivaiset 1h taksia, 11h lentokonetta, välissä 6h lentokenttää ja lopuksi 1h junailua. Kuinka helppoa ja yksinkertaista. Tokihan kellojakin siirrettiin 6h taaksepäin, jotta varmistettiin tulevien aamuöiden valvominen. Onneksi rytmi oli sattuneesta syystä jo Aucklandissa sen verran iltapainotteinen, että jet lag:sta päästiin kohtuu helposti yli.

Singapore oli tosiaankin siisti kaupunki täynnä toinen toistaan suurempia Ideaparkkeja. Sopii siis täydellisesti meikäläiselle, kun tuo shoppailu kuuluu ehdottomiin suosikkiharrastuksiini. Ideapark ei nimittäin kelpaisi siellä edes r-kioskiksi. Nopeasti kartasta laskettuna kaupungissa oli yli 80 ostoskeskusta. Kaikki kuten Ideapark, mutta jokaisessa vain 10 kerrosta lisää. Joten kuinka hienoa se onkaan, että pääsin tuollaiseen paikkaan, kun en normaalisti pysty olemaan edes lähikaupassa yli 15 minuuttia ilman etten menettäisi hermojani. Suosittelen.

Singaporesta siirryimmekin sitten yöjunalla kohti Malesiaa. Tietysti yöjunalla, koska loma alkaa käymään vähiin ja ajan säästön takia jotain piti keksiä. Onhan siinä sitten tietysti vielä sekin puoli, että Jos haluaisin nukkua valot päällä, polvet koukussa, sänky täynnä rinkkoja ja havahtua aamulla sydäntä ja korvia särkevään Bryan Adamsin herkkään balladiin, niin ehkä tekisin sitten hotellissakin niin?

Jotenkin hauskasti (vielä) mokattiin tänne Malesiaan tulokin. Nimittäin junassa oltiin kaikki hereillä ja käytiin tekemässä normaalit maasta uloskirjautumiset yms. Jossain vaiheessa ruvettiin hiukan ihmettelemään, että koskas nämä laput tänne Malesiaan piti jättää ja missäs se passin tarkastus on? Noh, aamulla oltiinkin sitten jo perillä ja kaikki normaalit maahantulotoimenpiteet tekemättä. Saapas nähdä kuinka käy huomenna kun yritetään maasta pois. Eiköhän se tästä.

Ylimääräisen kulttuurisäväyksen matkustuselämykseen toi alakerrassani nukkuva rouva. Rouva oli varmaankin joskus ollut ihan tavallinen länsimaalainen lapsi. Jossain vaiheessa suurempi voima oli kääntänyt rouvan erilaisen uskontokunnan jäseneksi. Sinänsä asia oli ihan ok, mutta pienen pieni asia jäi minua vaivaamaan. Jos kerran moskeijan rukouskutsu pitää laittaa puhelimen soittoääneksi, niin rukoillaanko ennen puheluun vastaamista, puhelun aikana vai vasta puhelun jälkeen?

Harmiton tapaus sinänsä, mutta jos Ahmed:in (nimi ehkä muutettu) on soitettava tarkistussoittoja noin tunnin välein, että missä rouva menee, niin jossain vaiheessa se alkaa hieman ärsyttämään. Voinkin kertoa sinulle Ahmed, että vaikka oletkin käärinyt vaimosi hyvinkin peittävään kaapuun, niin sen verran pystyin kuvittelemaan vaimosi ulkoista olemusta, etten viehättynyt juuri ollenkaan. Sekin on sinänsä melko harvinaista, mutta älä ole kuitenkaan huolissasi, se sisäinen kauneushan oli sitä tärkeintä. Mikäänhän ei ole kauniimpaa kuin rajoja rikkova rakkaus. Eihän?

Ollaan reissulla pidetty muutamia mestaruuskisoja. Mikäänhän ei ole enempää tosissaan kuin humalainen suomalainen mies, joten tuloksetkin ovat kutakuinkin varsin paikkaansa pitäviä. Lajeina on tähän mennessä ollut, tikanheitto, biljardi, paini, kuulantyöntö… Lisää on toivottavasti tulossa ja tuloksethan julkistetaan heti kun joku muistaa voittajan. Lajiehdotuksia otetaan vastaan.

Vanha sanontahan kuuluu siten, että kaikki parturit ovat kuulemma ”huolimattomia naisia”, mutta kaikki ”huolimattomat naiset” eivät ole partureita. Olipas sitten varsin hauska juttu. Ensin nauratti paljon, mutta kun satuin joutumaan itse ko. koneen ääreen ja keritsemään humalaisen suomalaisen miehen päätä, ei naurattanut enää yhtään. Vaikka itse sanonkin, niin aikaahan se otti, mutta tulipas kerrankin kunnollista jälkeä. Sietäisi ”huolimattomien naisten”, eikun parturien olla kateellisia. Noh, ammatin vaihto tuskin on ihan vielä ajankohtaista, joten olkaapa huoleti.

Aiheeseen liittyen, nähtiin muuten Uudessa -Seelannissa paikkakunta nimeltä Te Horo. Siellähän oli tietysti ranta nimeltä Te horo beach. Sielläkin käytiin, mutta odotuksista huolimatta, ei näkynyt paljon tuttuja. Harmi.

Alkavan viikon ohjelma kulkeekin sitten seuraavasti. Huomenna lennetään Indonesiaan Balin saarelle ja sieltä Perjantaina takaisin tänne Malesiaan jolloin suunnittelimme tutustuvamme tämän maan pohjoisosiin noin viikon verran. Kuun vaihteessa yritämmekin sitten päästä Vietnamiin.

Saas nähä kui meijä oikke käy.

Ps. Uusia kuvia apinoista.
Pps. Väsytti ja vitutti.