lauantai 17. huhtikuuta 2010

Deadventures

Paivitellaanpas tilannetta tannekkin. Ollaan siis Delhissa jumissa.

Mentiin Perjantaina kentalle odottelemaan, etta paasisimme kotiin. Ei paasty. Tokihan tiesimme lentomme olevan peruttu, mutta muuten vain menimme kentalle kiusaamaan finnairin vakea. Lahinna halusimme tietaa, etta koska paasemme kotiin. Ystavallinen naisihminen buukkasi meidat talle paivalle. Varoitteli kuitenkin, etta olkaa ajoissa koska lento on raskaasti ylibuukattu. Tamakin onnistui lahinna siksi, koska meidan Intian viisumista loppuu virta tanaan.

Osalle ihmisista jaettiin lentoja yli viikon paahan. Joidenkin oli tosi vaikeaa kasittaa asiaa ja niinpa he huusivat tietenkin poliisia yms paikalle. Niinkuin se jotain auttaisi. Tai noh voisihan se ystavallinen poliisiseta tietysti kuskata heidat Suomeen riksallansa. Veikkaisin, etta lento viikon paasta on nopeampi vaihtoehto. Emme jaaneet katsomaan miten tilanne kehittyi, vaan lupasimme tulla tanaan uudestaan.

Tanaan aamulla taas ylos 4.45 ja kentalle. Nyt oli jo paljon rauhallisempaa, ilmeisesti tiedotus asiakkaille oli toiminut hieman paremmin. Tulos, ei lentoja tanaan. Noh, sanottiin etta viisumimme menee vanhaksi tanaan, joten mita tehdaan. Antoivat ystavallisesti immigration toimiston osoitteen, jonne voisimme menna jatkamaan visuumiamme. Lisaksi annettiin Finnairin Delhin toimiston puhelinnumero, jonne voisimme soittaa 8:n jalkeen. Rouva teki kuitenkin selvaksi, etta kaikki lennot yli viikon paahan ovat jo taysia. Vaikka pilvi vaistyisikin heti, emme paase kotiin kuin 7-10pv paasta.

Ajateltiin, ettei hitto sentaan ruveta aamulla jonottamaan luurissa, kun talla hetkella yli 600 ihmista hakkaa numeroa epatoivoisesti. Taas vaadittiin peliliikkeita. Ei muuta kuin tossua toisen eteen ja British Airwaysin toimistoon. Siksi sinne koska lentolippumme on ostettu sita kautta. Reitittakaa meidat Moskovaan, josta voimme jatkaa junalla Helsinkiin.

Helppoa kuin mika. Nyt lennamme tanaan illalla Kazakstaniin ja siella vaihdamme konetta ja jatkamme Moskovaan. Muutama ongelma tassa kuitenkin on. Ensinnakin meilla ei ole viisumia jatkaa oleskelua taalla Intiassa. Toiseksi meilla ei ole viisumia Venajalle. Eika meilla todellakaan ole viisumia Kazakstaniin.

Tamahan tarkoittaa sita, etta olemme tosiaankin kusessa. Ainoastaan paikka on viela hieman epaselvaa.

Venajallehan ei ole mitaan asiaa ilman viisumia ja Venajankielentaitommekin on arvattavasti hyvinkin ruosteessa. Joten matkamme saattaa keskeytya lahes missa vaiheessa tahansa. Rahaakaan ei ole juurikaan tullivirkailijoiden lahjomiseen, mutta saa tosiaan nahda miten kay ja mitapa sita ihminen ei tekisi paastakseen kotiinsa.

Eli jos meista ei kuulu vuoteen taikka kahteen mitaan, olemme todennakoisesti jossain tuolla seudulla.

Tavattiin muuten melko erikoinen Ruotsalaiskaveri. Kaverilla on ikaa karvan yli 40v ja on joka vuosi vahintaan puolivuotta akselilla Intia, Pakistan, Nepal ja Afghanistan. Paras juttu oli kun kaveri oli paattanyt menna Afghanistaniin 90-luvun puolessa valissa, kun talebanit sotivat paikallisia joukkoja vastaan. Viisumiahan ei tietysti tullut ilman pressikorttia, vaikka vaittikin olevan free lancer-toimittaja. Melko nerokasta rekkakuskilta. Noh, kuitenkin Ruotsista loytyi riittavan tyhma kaveri kirjoittamaan kavereille lisenssin lahtea matkaan. Ihmetteli vaan, etta kuka hitto haluaa sinne.

Noh, koska kaverit olivat lehdistoviisumilla matkassa, toinen toimittajana ja toinen kuvaajana. Istutti paikalliset viranomaiset, heidat jenkkien lahetystoon, koska se oli tuohon aikaan ainut turvallinen paikka Kabulissa. Kun paivittain pommitukset loppuivat, raahattiin heidat kuvaamaan ja tekemaan juttua pommien tuhoista, kuolleista ja haavoittuneista ihmisista. Ei ollut ihan sita mita olivat ajatelleet lomallansa tekevan, eika kuulemma kovin mukavaakaan.

Toinen reissu Afghanistaniin oli 3v sitten ja vaitti, etta oli hyvin paljon hauskempaa.

Kerroimme kaverille meidan reissusta ja jossain vaiheessa tuli puheeksi benji-hyppy, swingi ja perusteet laskuvarjohypysta. Siihen kaveri vaan totesi "You are so fucking grazy!"

Niinpa. Ainahan sita sotatoimialueelle matkustaa, mutta kuka hitto hyppaa nosturista koysi jalassa taikka ehjasta lentokoneesta? Se on kuulemma tyhmaa, se.

1 kommentti:

Kalle kirjoitti...

Luonto huutaa, mutta luotan siihen, että te jaksatte vastata sen haasteisiin :)

Kyllä sä Tero vielä sinne töihin joskus ehkä pääset ja luultavasti saat tehdä vähän ylkkääkin, että pääset pankin kanssa tasoihin..