Bhaktapur

Nihao, Namaste yms...

Mistas taas aloittaisi?

Tibet on vahan kuten naisen vartalo, Kiinan ollessa sen aivot. Tama tarkoittaa sita, etta valilla saa tulla edesta, valilla takaa ja valilla -kuten yleensa- ei ollenkaan.


Kavipas niin, etta ollessamme Xianissa meille ilmoitettiin selkeasti etta vasta huhtikuun 10 paiva alkaen myonnetaan lupia alueelle. Noh ajattelimme sitten koittaa viela Chengdusta, jossa sama kaavio toistui. Ei turisteja alueelle ennen huhtikuun 10:ta.

Varasimme sitten lennot tanne Nepaliin ja ajattelimme koittaa tata kautta. Lento oli 30.3 paastyamme Nepaliin saimme lukea netista, etta lupia myonnettiinkin jo 29.3 alkaen. Vitutti.

Noh ei muutakuin taalla matkanjarjestajan puheille. Ensimmainen lahto olisi ollut 3.4, mutta koska lahetystossa on vapaapaiva, ette ehdi saamaan uutta viisumia Kiinaan. Seuraavan lahdon ollessa 6.4 olisimme ehtineet saamaan viisumit ja matkaamaan Lhasaan, mutta emme olisi ehtineet ajoissa Pekingiin. Vitutti enempi.



Alkuperainen ajatus matkata Bhutaniin kariutui selkeasti rahoitusteknisiin seikkoihin (1200$/nuppi). Tassa vaiheessa reissua alkaa olemaan sen verran persauki, etta hyva kun hengissa pysyy. Onneksi 'ruokarahat' menee eri momentilta. Vielakin vitutti.

Seuraavaksi suunnittelimme matkaavamme vuorille, viikon ehka puolentoista trekille. Sekin ajatus kariutui sitten yhteen vaivaiseen tonnikalaleipaan. Oltiin paikallisessa ravintolassa Kathmandussa aamupalalla ja tilasin tietenkin aina niin terveellisen tonnikalaleivan teella. Ylipuolet kun oli leivasta turvallisesti mahalaukussani, huomasin muutamia kutsumattomia vieraita tonnikalan seassa. Ei mitaan kummempaa kuin muutama koppakuoriainen, osa hengissa ja osa vahemman. Seurasi 3:n paivan jakso kuumeilua, paskantelua ja kampilla paskoja elokuvia. Onneksi sain huikeasta 1,5e:n ateriastani perati 10% alennusta. Sitten ei vituttanut enaa ollenkaan.

Pari asiaa taalla Nepalissa on muuttunut, poliiseja on ja paljon. Viime reissulla oli oikeastaan pelkastaan sotilaita. Sahkokatkot kestavat talla hetkella n.14h/vrk. Joten jos autojen varashalyttimien aani on seka Perun etta Hervannan kansallislaulu, niin taalla se tuntuu olevan tuhansien agregaattien yhteiskonsertti.

Nykyisin myos tanssi- ja soittoravintolat menevat jo klo 23 kiinni. Mika ei ole ollenkaan huono asia. Tuleepahan lahdettya aikaisemmin kylille ja paasisi aikaisemmin nukkumaan, siis jos tamankin asian edes jollain tapaa sisaistaisi.

Tavattiinpa pari uhkeaa Suomineitoakin, keskustelu kariutui kuitenkin jo hyvin aikaisessa vaiheessa, menettaessani taysin toivoni saada edes jonkin verran alykasta keskusteluseuraa. Siis Mikon lisaksi tietenkin. Lyhyt mutta ytimekas keskustelu kulki kutakuinkin nain:

SN: Mistas pain te ootte?
T: Tampereelta, entas te?
SN: Kalliosta.
T: Missas pain se on?
SN: No stadissa tietenkin.
T: Mita vittua? Sen kaupungin nimi on Helsinki. Ette tekaan ois tienny, jos ma sanoisin et oon Turtolasta.
SN: Oltaispa, sahan sanoit asken et oot Tampereelta.
T: Hyvaa illanjatkoa.



Sellasta, nyt ollaan kattomassa temppeleita taalla Bhaktapurissa ja hienoa on. Postikortitkin laitettiin jo ajallaan liikenteeseen. Vahan on ongelma, etta mitas sita oikein loppureissun tekisi. Kun ei ole oikein aikaa, eika oikein rahaakaan, eika sitten taasen viitsisi pelkastaan ollakkaan.

Noh paluupaivan lahestyessa alkaa kotiinpaluustressikin nostaa paataan. Mielessa koko ajan miljoona asiaa mita pitaa hoitaa samantien. Onhan se kuitenkin ihan huippua paasta kotiinkin ja varsinkin toihin.

Johan tassa on toimettomana maleksittukkin.