Pig in Japan

Vietnam vaihtui sitten Japaniin. Tarkoittaa lähinnä siistiä, juomakelpoista kraanavettä, automaatteja, kylmää, paljon ihmisiä, ihmeellisiä vessanpönttöjä ja lähinnä päiväbudjetin kasvamista nelinkertaiseksi.

Palataan kuitenkin vielä toviksi Vietnamiin. Lähdettiin siis Mikon kanssa tutustumaan vuoristokaupunki Sapaan. Toki niillä surullisen kuuluisilla yöbusseilla sinne ja takaisin. Välissä kuitenkin yksi yö ihan hotellissakin. Turhan pikainen visiitti siis. Melko erilaista Vietnamia, verrattuna siihen mitä olemme tähän mennessä nähneet. Ihmiset pukeutuivat heimojensa mukaan erilaisiin vaatteisiin, osa hyvinkin värikkäisiin ja osa lähes täysin mustiin. Lauantaimarkkinat olivat sinänsä varsinainen nähtävyys itsessään, vaikkei juuri mitään mukaan tarttunutkaan. Sopivan lämmintäkin oli +3 astetta ja Mikollakin pelkkä huppari. Kaupungista ja alueesta jäi kuitenkin näkemättä vaikka kuinka ja paljon. Harmi sinänsä, mutta jos sitten ensi kerralla.



Virastoihmisiinkin saatiin Kallen kanssa varsin toimiva kosketus. Lähetettiin nimittäin 11kg matkalaukku Suomeen. Laukku kainaloon ja suunta kohti pääpostia. Päästyämme konttoriin sisälle, ohjasi tylyhkö naisihminen meidät seuraavaan rakennukseen. Tämä oli kuulemma kansallinen posti ja siellä on kansainvälinen puoli. Ok. Ei hätää, tossua toisen eteen ja seuraavasta ovesta sisään. Ahaa, lajittelukeskus. Sieltä pienimuotoisen keskustelun jälkeen ulos ja vasta seuraavaan rakennukseen. Ulkona luki isolla International post, joten ei muuta kuin jonottamaan.

Päästyämme tiskille, ilmoitti jälleen tylyhkö naisihminen, että kello 18:n jälkeen ei enää oteta paketteja vastaan. Tulkaa huomenna uudestaan. Kerroimme naiselle, että nyt on tosi kyseessä, lento lähtee Japaniin 5h päästä, eikä tosiaan voida odotella huomiseen. Vastaushan oli jo tutuksi tullut kello 18:n jälkeen ei enää paketteja, tulkaa huomenna uudestaan. Ei muuta kuin rakennuksen ulkopuolelle. Siis mitä hittoa, posti on kuitenkin auki, mutta vain osa palveluista. Ulkonahan oli tietysti kyltti jossa ilmoitettiin aukioloajat. 19.30 asti ja kello oli 18.45. Siinä sitten sopivan kiukkulatauksen saavuttaneena, kädet puuskassa rähjäämään tiskille. Nyt ämmä otat tuon laukun ja pistät sen Suomeen. Ulkona lukee, että olette auki joten tee työsi. Noh, hän ei sitä kassia ota, menkää kansallisen postin puolelle, sinne ne pitää 18:n jälkeen jättää. Tulikohan mieleesi, että olisit voinut tuon sanoa heti aluksi?

Sitten takaisin kansallisen postin puolelle, kuitenkin kulkematta lajittelukeskuksen kautta. Sama tylyhkö naisihminen kysyi, että mitäs te taas täällä teette? Käytiin siellä kääntymässä ja lähettivät meidät tänne. Seurasi pitkähkö väittely siitä, että kenelle pitää mennä rähjäämään ja kuka tekee työnsä ja kuka ei. Väitän, että äänensävyni ja – voimakkuuteni saattoi ylittää säädylliselle keskustelulle asetetut rajat. Pahoittelut siitä. Kannatti kuitenkin rähjätä, nainen sitten kuitenkin otti laukun pitkällisten valitusten saattelemana, kun joutuu palkatta jäämään ylitöihin laittamaan laukkuamme eteenpäin. Mussuti mussuti, lappua tänne ja laukku Suomeen. Saapa nähdä tuleeko koskaan perille.

Nyt on siis Vietnam taas kerran nähty. Tai paremminkin yhteensä viiden maassa vietetyn viikon jälkeen käsittää, kuinka paljon siitä on näkemättä. Tänne pitää tulla vielä uudestaan.

Vessainfrastruktuurissakin ollaan tosiaan menty täysin äärilaidasta toiseen. Siinä missä Vietnamissa oli ´parhaimmillaan´ reikä betonilattiassa, eikä välttämättä edes seiniä ympärillä. On täällä Japanissa kaikki hieman toisin. Hostellissamme on nimittäin wc-istuin jonka käyttöpaneelissa on 15 nappulaa. Ihan kaikkia äärimäisen innokas testiryhmämme ei ole ehtinyt vielä testaamaan, mutta kaikki aikanaan.



Tähän mennessä olemme kuitenkin löytäneet ainakin seuraavat lisävarusteet: lämmitettävä istuinrengas, tietenkin portaattomalla säätimellä, jotta voidaan varmasti saavuttaa optimaalinen lämpötila suoliston tyhjenemiselle. Suutin, joka ruiskuttaa vettä suoraan ulostuloaukon ympäristöön. Tässä pitääkin sitten olla tarkkana. Nimittäin veden painetta, lämpötilaa, suihkun suuntaa ja muotoa pystyy säätämään. Sijoittuuhan ulostuloaukko kuitenkin hieman erikohdille operatiivista aluetta, ihmisestä ja asennosta riippuen. Katsotaan mitä ihmeellisyyksiä tuosta vielä löytyy.

Tokihan näitäkin lisävarusteita tulee käytettyä. Kuitenkin sellainen pikkupoikamainen kiinnostus kaikkea tekniikkaa kohtaan ja on siinä varmaan osa sitä uutuuden viehätystäkin. Sellainen huono puoli tuossa suihkuosassa kuitenkin on, että jarruvanoja esiintyy huomattavasti harvemmin. Yritä siinä sitten olla jotenkin miehinen, kun ei ole yhtään paskaa housuissa.

Mukavia kiusantekomahdollisuuksia tuo istuin kuitenkin antaa. Lähtiessäsi voit tietysti kääntää lämmön täysille. Kiva sitten seurata kuinka kauan kaverilla kestää, kun seisoo jalat ristissä pöntöllä ja odottaa renkaan jäähtymistä. Parempi konsti on tietysti, kun jättää lämmön valtaväestölle sopivaksi ja säätää suihkun lämpötilan joko täysin kylmälle taikka kuumalle. Samalla lisää paineen täysille ja suihkun muodon tyttöjen alapesuun sopivaksi. Voin kokemuksesta kertoa, että lähelle menee, ettei hiuksetkin kastu kun sattuu rutiininomaisesti käynnistämään pesurin. Voi sitten kysyä kaverilta että ”kävit sitten suihkussa?” Seuraavalla kerralla muistan kuitenkin ko asian tarkistaa.

Matkaseurueemmekin kasvoi väliaikaisesti yhdellä Saaran liittyessä viikoksi seuraamme. Mikä parasta, niin Saara toi meille tuliaisena pussillisen Vaasan ruispaloja. Siinä sitä sitten 3 aikuista miestä istui täysin hiljaa pöydän ääressä mutustelemassa ruisleipää, kyyneleet silmissä, itku kurkussa ja korsuorkesterin raatteentien raikuessa taustalla. Leivät kuitenkin loppuivat kutakuinkin koti-ikävän kanssa samaan aikaan ja vaikka hyvin vaikuttavaa olikin, ei kukaan kuitenkaan innostunut tilaamaan lentolippuja kotiin. Mutta nyt ehkä jaksaa loppureissun paremmin.

Löytyypä täältä Tokiosta muuten muumiravintolakin, joka on mielestään niin kovin Suomalainen. Saahan sieltä muun muassa janssonin kiusausta, hapanleipää ja lapin kultaa. Seinillä ko puljussa lukee kaikennäköisiä iskulauseita Suomeksi. Lauseet ovat hyvin todennäköisesti muodostettu suoraan Japani-Suomi-Japani sanakirjasta. Esimerkkinä vaikkapa ”kaikki hauska on hyvä vatsa”. Noh, oli siellä kuitenkin Suomenkielinen menu ja vieraskirja. Tarjoilijat osasivat yhtä paljon Suomea kuin minä Japania, että sinänsä melko tasapeli.



Loppureissusta tulikin mieleeni, että joko tässä vaiheessa voi aloittaa sen normaalin kitinän siitä kun kaikki lomat loppuu aina kesken? Kallella kun on enää 30pv jäljellä ja Mikolla ja minulla 46pv. Toisaalta rahathan on loppu jo ajat sitten, että enää ei oikeastaan muuta olekaan kuin noita lomapäiviä.

Uskokaa taikka älkää, mutta olen törmännyt ensimmäiseen järkevään Amerikkalaiseen. Olimme eräs ilta Hoi anissa ´ruokailemassa´ ja yhtäkkiä viereisestä pöydästä eräs mies kysyi, että mistäs päin sitä ollaan? Vastattiin tietenkin, että Suomestahan me. Mies sanoi heti tietävänsä, että eräs Suomalainen mies löytyy kahdelta top 10 listalta. Toinen lista on suurimmista kusipäistä ja toinen suurimmista sotasankareista. Yli viidestä sadasta uhrista puhuttiin. Nimeäkin mies yritti tavailla valkoisen kuoleman lisäksi, vaikkei sitä ihan täysin muistanutkaan. Olin syvästä kunnioituksesta täysin sanaton.

Tokihan sinäkin tiedät kenestä puhuttiin, kuten kaikkien Suomalaisten pitäisi.

Ps. Muutamia uusia kuvia lisätty.