Tilinpäätös.

"On niin hyvä olla, kun pää on tyhjä. Täysi nolla." Avaussanoista kiitos kuuluu tietysti Niemen Masalle (pätkä). Kuvastaa nimittäin täysin sitä mitä ihmisen pääkopassa tapahtuu, kun iskee aivot narikkaan puoleksi vuodeksi ja palaa kotiin ns normielämään. (Masalla tosin viestin tarkoitus oli hieman toinen). Nyt on opeteltu arkea yli 3 viikkoa reissun jälkeen ja ihan yhtä vaikealta tuntuu kuin ennen reissuakin.

Lähdetäänpäs käymään hieman läpi, mitä sitä tuli oikein kuluneena puolena vuotena tehtyä.


Matkareittimme kulki siis Helsingistä Lontoon ja Madridin kautta Limaan. Perusta jäi päällimäisenä mieleen tietenkin vuoristokaupunki Cusco ja Machu Picchu. Hienoja paikkoja molemmat. Lisäksi Mancorassa saatiin ensikosketus sekä rantaelämään, surffarielämään ja tietysti vatsatautiin. Mitä reissu olisikaan ilman jalat ristissä juoksua lähimpään mahdolliseen vessaan. Mitä se sitten ikinä pitikään sisällään.



Perusta siirryimme maata pitkin Chileen. Olimme kaikki hieman ihmeissämme, miten kehittynyt Chile on verrattuna esimerkiksi Peruun. Ilmeisesti Pinochet sai siellä muutakin aikaan, kuin pelkkää pahaa. Talousmaailmassahan tästä puhutaan termillä "Chilen ihme". Innokkaimmat selvittäköön lisää. Chilestä jäi mieleen ennenkaikkea Valparaison "hippikaupunki" Todella hieno paikka ja vain tunnin bussimatkan päässä pääkaupunki Santiagosta.


Chilestä siirryimmekin Australiaan. Tai paremminkin Sydney:iin. Oikealla Australialla on kuulemma kovin vähän tekemistä tämän kaupungin kanssa. No meillä ei kuitenkaan ollut aikaa kuin 3 päivää ja se riitti tähän kaupunkiin vallan hyvin. Annampa esimerkin. Haluaisitteko mennä kävelemään kuuluisan sillan kaiteelle, katsomaan kaupunkia? Onnistuuhan se vaivaisen 230e:n hintaan. Typerää. Toisaalta en nyt ylipäätään osaa perustella miksi olisin edes halunnut sinne. Sinänsä ehkä parempi, että jäi käymättä.


Australiasta sitten Uuteen Seelantiin. Siellä leikimmekin sitten karavaanareita kuukauden verran ja viikon verran tutustuimme paikalliseen alkoholikulttuuriin. Enemmän ja vähemmän sekavissa tunnelmissa. Maa tuli kutakuinkin nähtyä läpikotaisin. 5300km noinkin pieneen maahan on aivan riittävästi. Maisemat ovat tosi hienoja. Osa turistinähtävyyksistä on oikeasti aivan uskomattomia, osa sitten taas hieman vähemmän. Itse asiassa todella paljon vähemmän. Mieleeni muistuu tapaus, kun ajoimme 30km reitiltä sivuun katsomaan "Niagara Falls":ia. Hienot oli. Olen varmasti pikkupoikana tehnyt vesisateen jälkeen hiekkapihalle saappaan kantapäällä isompia ojia, missä nämä "putoukset" nyt sijaitsivat. Olihan niillä tosin korkeutta. Varmasti yli 5cm, mutta ei kuitenkaan ehkä 8:aa. Vitutti.


Ja matka jatkui Aasiaan. Eli lensimme Uudesta Seelannista Singaporeen. Tähän ostoshelvettiin tutustuimmekin sitten kokonaisen 3:n päivän ajan. Siitä ei sen enempää. Se on juuri samanlainen kuin olet aina kuvitellut. Voithan mennä esimerkiksi Helsingin itäkeskukseen ja kuvitella olevasi Singaporessa. Molemmissa myydään vaikka mitä, eikä kukaan puhu Suomea.


Singaporesta sitten yöjunailua kohti Malesiaa. Tällä kertaa olimme vain Kuala Lumpurissa odottelemassa lentoamme Indonesiaan. Pääsimme kuitenkin tutustumaan niihin maankuuluihin ja formulapiirien tunnettuksi tekemiin petronas-torneihin. Hieman pettymys kuitenkin, kun näköalatasanne oli vain 170m:ssä. Turhaa hypetystä. Muuten oli kuitenkin todella hienoa olla taas Aasiassa. Pitkästä aikaa.


Malesiasta matkasimme Indonesiaan Balin saarelle. Tällä saarella on varmasti hyvin vähän tekemistä oikean Indonesian kanssa. Mutta parempaakaan emme tähän hätään keksineet. Hauskaa oli kuitenkin. Käytiin sukeltamassa, surffailemassa ja muutenkin viettämässä "paheellista" elämää. Täältä ostimme myös Kallen kanssa maapallon hienoimmat puhallusputket, joita epäillään pääsyylliksi siihen, ettei matkalaukkumme ole vieläkään saapunut perille.


Indonesiasta takaisin Malesiaan. Nyt olikin aikaa sitten hieman enemmän tutustua tähänkin maahan. Suuntasimme siis maan pohjoisosiin katsomaan nähtävyyksiä ja ihmettelemään, että mitäs sitä sitten tehtäisi. Temppeleitä, skootteriajeluita, aurinkoa yms. Reissun ainut vikatikki osui myös tähän maahan. Itärannikolla on tosiaan "lääni" jossa ei myydä alkoholia ollenkaan. Melkein elämäni pisimmät 3 päivää. Oli raskasta. Kirotut muslimimaat. Noh, löydettiin kuitenkin Kuala Lumpurin paras aluekkin. Se on ehdottomasti Chinatown. Ei kannata edes harkita muuta.


Malesiasta lennettiinkin sitten Vietnamiin. Hieman jännitti, että päästävätköhän meikäläistä ollenkaan maahan. Viime kerralla sattuneen selkkauksen johdosta. Eipä ollut hätää. Toivottivat vaan tervetulleeksi ja ilo oli enemmän kuin ylimmillään. 3 viikkoa Vietnamissa, oli ehkä reissun parasta antia. Kirjaimellisesti. Matkan taivallus "easy ridereiden" kyydissä oli varmaan kaikkein ikimuistoisin. Nyt vasta käsittää kuinka paljon siinä maassa olisi oikeasti nähtävää näin viiden siellä vietetyn viikon jälkeenkin.


Vietnamista Japaniin. Aika moinen pettymys. Hintataso ei tietenkään tullut kenellekkään yllätyksenä. Mutta enemmän ihmetytti paikallisen kulttuurin loistaminen poissaolollaan. Kaupungit Tokiota myöten vaikuttivat aivan kuin Amerikkalaisen suurkaupungin laitakaupungeilta. Ihmiset olivat kuitenkin todella ystävällisiä ja se olikin parasta mitä tästä maasta löytyi. Siis tietenkin TGI-fridaysin häppäreiden jälkeen. Päästiin kuitenkin nukkumaan pari yötä niissä kuuluisissa kapselihotelleissa. Oli melkoisen hauskaa.


Japanista sitten Kiinaan. Kiinasta tulikin nähtyä sitten lähes kaikki "pakolliset" nähtävyydet. Muuri, aukio, kielletty kaupunki ja terrakotta-sotilaat. Samalla tuli poikettua Hong kongissa ja Macaossa. Paljon sattui ja tapahtui kaikennäköistä. Kielimuuri oli toisinaan hieman enemmän kuin ongelma, mutta ylitse niistä lähes joka kerta päästiin. Hong Kong ja Macao ovat ehkä enemmänkin sellaisia parin päivän paikkoja. Macao oikeastaan pelkästään iltapäivän. Mikäli ei pidä casinoista, eikä uhkapeleistä. On tosiaankin hämmästyttävää miten länsimaalainen Kiina oikeasti on. Oikeastaan enemmän ihmetyttää miksi media luo siitä aivan toisenlaisen kuvan. Kiina on askeleen meitä edellä. Oikeastaan tosi ison askeleen. Poliittisesti tilanne saattaa kuitenkin olla toinen. Sinänsä Kiinasta jäi hieman negatiivinen olo, johtuen täysin siitä, että emme päässeet sinne Tiibettiin. Se jäi harmittamaan todella paljon. Kallekin pakattiin sitten jo täältä lentokoneeseen, kun lomat loppuivat kesken.


Kiinasta lensimme sitten Nepaliin. On se vaan hieno paikka. Sattuneista syistä emme päässeet tätäkään kautta sinne Tiibettiin ja aikammekkin loppui tietysti kesken, jotta olisimme voineet käydä vuorillakaan. Tuli kuitenkin nähtyä uusiakin osia maasta ja vierailtua kavereiden luona Pokharassa.

Nepalista mentiinkin sitten Intiaan odottelemaan lentoa kotiinpäin. Toisin kävi. Intiasta ei sen enempää. Toisille se sopii ja toisille ei. Minulle ei. Maan pohjoisosiin pitäisi kyllä tutustua ennenkuin arvostelee enemmän. Tämäkään ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, kuten voitte lukea noista huhtikuun teksteistä.


Intiasta siirtolento Bahrainin kautta Egyptiin. Tämähän tuli ihan jokerina, emme sitten oikein osanneet varautua, mutta Afrikassa kuitenkin oltiin. Jätimme periaatteestakin kaikki turistinähtävyydet katsomatta pyramideja ja sfinskiä myöten, koska kuvittelimme, että ne ovat kuitenkin hiton kaukana. Jälkeenpäin kuulimme, että niin tosiaan. 15min taksilla. Hienoa pojat. Noh jäipähän sitten ensikertaan enemmän nähtävää.

Egyptistä ensimmäinen mahdollinen lento Turkkiin. Istanbulin kaupunkiin. Todella hieno kaupunki. Tiesin sen olevankin hieno, mutta mitään tälläistä en voinut edes kuvitella. Ihan siitä syystä, että näytti siltä että pääsisimme kuitenkin kohta kotiin. Päätimme jättää kaikki nähtävyydet katsomatta ja keskittyä pelkästään juhlimiseen. Hyvin meni, kun olihan sitä tässä jo puolivuotta harjoiteltukkin.

Turkista sitten Suomeen. Lensimme muistaakseni 21 lentoa ja melko monella lentoyhtiöllä, niin Finnair teki sen taas. Selkeästi huonoin lentoyhtiö ja ihan kaikilla mittareilla mitattuna. Tein saman päätöksen kuin aina ennenkin lennettyäni Finnairin lennoilla. Ei koskaan enää. Onneksi Suomesta pääsee nykyään matkustamaan muillakin yhtiöillä. Olen lukuisia kertoja jättänyt palautettakin ko. yhtiölle, vastauksia kyllä tulee, mutta toimenpiteet täysin 0. Eli puolessa välissä konetta on enää kasvisruokaa tarjolla, juomat tietenkin maksaa ja käsimatkatavaroista aina samat valitukset laukkujen koosta. Tälläisiä pikkujuttuja ei ole muilla yhtiöillä. Testatkaa vaikka.

Tehdäämpä samalla pienimuotoinen tilinpäätös.

Rahaa reissulla meni siis kaikkinensa 13819,38e. Sisältäen siis ihan kaikki kulut matkavakuutuksesta, lentolipuista ja rokotuksista lähtien. Mittaa reissulle tuli sitten kaiken kaikkiaan 169 päivää. Vähän reilu viikko tuli tästä "tuhkakatastrofista" lisää. Ei haitannut.

Erilaisissa julkisissa kulkuvälineissä istuimme seuraavasti: 162h35min Linja-autossa, 93h5min junassa, 83h15min lentokoneessa, 13h30min pikkubussissa, 10h30min henkilöautossa ja 9h laivassa. Yhteensä siis 371h55min. Tarkoittaa siis sitä, että olemme viettäneet ko. kulkineissa vähän yli 2 viikkoa. Ei siis paha.

Majoituksista taasen maksoimme koko reissulta yhteensä 1603,18e/nuppi joka tekee keskimäärin 10,48e/yö. Se on keskiarvollisesti huikea summa. Paljon enemmän, mitä yleensä on tullut maksettua, mutta kaipa me sitten vähän prameammin elettiinkin.

Enempiä taulukoita en nyt ala tähän purkamaan, mutta niitä on vaikka millaisista asioista. Viimeisimpänä unelmavävypisteet. Toisaalta se oli sinänsä hieman typerää, koska oli sanomattakin selvää kuka sen tulisi voittamaan. Vai mitä Kalle?

Valokuviakin tuli otettua n.3800kpl, eli ihan kaikkia ei viitsi alkaa tännekkään lataamaan. Johan niihin saattaisi vielä vaikka joku viranomainen puuttua. Viikonloppuna tulossa kuitenkin isompi päivitys tuonne reissukuvia-osioon.

Mutta älyttömästi kiitoksia jätkille. Oli tosiaan aivan huippureissu ja hyvin suuriosa siitä muodostui matkaseurasta.

Kiitoksia myös lukijoillemme, edustaa varsin ihailtavaa kärsivällisyyttä ja kieroutunutta huumorintajua, mikäli jaksoit seurata matkaamme näinkin pitkälle.

Että sellaista.

Ps. Jos meillä oli joskus tylsää tätä kirjoitellessa, niin kuinka hiton tylsää sinulla oli kun jaksoit lukea tämänkin loppuun? Hankitaanko yhdessä elämä? Jooko?