Pistetäänpä tänne nyt sitten jonkinlainen avauspuheenvuoro täältäkin suunnalta. Kanuunassa on mukava vuodattaa tuntojaan ja keksiä tavoitteita reissulle. Ajattelin laittaa reissuun 45 tavoitetta ja yrittää suorittaa ne kaikki. Vähän niinkuin bucket list ( jos joku tai kukaan on kyseisen elokuvan nähnyt), eli 45 asiaa mitä pitää suorittaa ennen kuolemaansa (piti laittaa 50, mutta unohdin nousuhumalassa 5). Aloitetaanpa:
Tavoitteet ei ole kronologisessa järjestyksessä, mutta tavoittelevat matkajärjestystä.
1. Päästä lähtemään reissuun ylipäätään.
2. Hakee maapiste Espanjasta kolmessa tunnissa.
3. Bussin katolla ajelua Perun autiomaassa.
4. Lentokonekierros niiden ihmeellisten ilmasta näkyvien kuvioiden luona jotka on ufot tehneet.
5. Machu picchulla postailu.
6. Titicacajärven kelluvalle saarelle polttamaan salaa tupakkaa (saarilla ei saa polttaa, koska ne on tehty heinästä)
7. Vetää jotain melko tulista chiliä Chilessä.
8. Leikkiä Baywatchia jollain hienolla rannalla Chilen rannikolla.
9. Käydä postailemassa Argentiinan rajalla ja haukkua paikallisille kuinka huono Lionel Messi on...
10. Galapagos-saarilla vierailua ja uhanalaisten eläinten kiusaamista.
11. Sydneyn itsemurhakalliolla vierailu (kallioilta ei kuulemma saa hypätä ennen kuin on useamman miljoonan veloissa).
12. Laulaa 10 sekunnin serenadi Sydneyn oopperatalon portailla.
13. Etsiä kaupungin ainoa Suomalainen "matkaopas" joka kertoo meille kaiken kaupungista.
14. Löytää meidän varaama "matkailuauto" Aucklandista. Matkailuauto muuten on pakettiauto, jossa on nukkumislaatikko katolla.
15. hypätä benjihyppy sillalta, jolla benjihyppy keksittiin (queenstown Uusi-seelanti)
16. Kertoa Maorille taorista. (frdf vitsi).
17. Aiheuttaa hämmennystä ajamalla vahingossa väärää kaistaa Uudessa-seelannissa.
18. Pyöriä ilmatäytteisellä pallolla pitkin alamäkee jossain päin ko. maata.
19. harrastaa riippuliitoa samassa maassa.
20. leikkiä fellowship of the ringiä samoissa maisemissa (mä olen Aragorn, Tero Gimli ja Kalle Legolas) Sori Tero, kääpiöjutut on kuitenkin sulle tuttuja tubekasista...
21. Polttaa itsensä Fidjillä tai Tongassa.
22. Juoda singapore sling Singaporen kuuluisimman hotellin baarissa (koska kaikki kuulemma tekevät niin)
23. Kehua Janne Ojasta paikallisille Kuala Lumpurin Petronas tornissa.
24. polttaa itsensä uudestaan Langawilla tai vastaavassa.
25. Juoda megongviskiä Megong joella.
26. Etsiä Lin niminen ihminen Ho Chi Minh Cityn saigonbaarista.
27. Surffata Mui Ne:n hiekkadyyneillä.
28. Matkustaa junalla Sapan vuoristokaupunkiin eksymään.
29. Käydä morjestamassa vanhaa tuttuamme Hanoissa, Kiina-Pepeä siis.
30. Laulaa Big in Japan sakehumalassa karaokessa Tokiossa.
31. Kompata Jykää Japaniassa (työystävämme Jyrki on Japanissa samaan aikaan kuin me)
32. Kunniottaa vainaita Hirosimassa.
33. Varastaa palanen Kiinanmuuria mukaan.
34. Lukea jotain punaista kirjaa Taivaallisen Rauhan Aukiolla.
35. wfc-towerin(vai wtf-torni???) sky podilta (maailman toiseksi korkein rakennus) ihmettely. Shanghai.
36. Päästä jollain ihmeen tavalla takaisin Kiinaan Hong Kongista, vaikka viisumi olisi vain single-entry.
37. Olla täydellisen kielimuurin ihmeellisessä maailmassa keskellä Kiinaa jossain pikkukylässä.
38. Nähdä Mount Everest ja olla onnellinen, että on niin läski ettei jaksa edes ekaan base campiin.
39. Ostaa Tiibetin itsenäisyyttä tukeva paita jostain päin Tiibetiä.
40. Meditoida munkkien kanssa Bhutanilaisessa temppelissä
41. Kyllästyä viimeistään tässä vaiheessa matkaseuraan.
42. Kiusata apinoita Monkey Templessä Katmandussa.
43. Kehua kaikille Intialaista saniteettikuria.
44. polttaa vatsalaukkunsa viimeisenä iltana ennen kotiin lähtöä jollain uskomattoman tulisella ruoalla.
45. Olla tunnistattavassa kunnossa takaisin tullessa.
Ruksaillaan sitten sitä mukaa, mitä saan suoritettua. Täältä tähän. Rauhaa.
lauantai 3. lokakuuta 2009
lauantai 19. syyskuuta 2009
Valmisteluja
Viritelläänpäs tätäkin iskuun tulevaa reissua varten.
Kolahtipas tuossa joku aika sitten merkillisesti sähköpostiluukussani. Eikä muuta kuin näppäimistö tulessa tarkistamaan, että vihdoinko jollain olisi minullekkin ihan oikeaa asiaa. Paskat, taas näitä mainoksia niistä sinisistä pillereistä joita en toivoisi ihan vielä tarvitsevani. Vakoileekohan naapurini minua ja lähettää näille firmoille vinkkejä, että näitä tuo läski alkoholisti varmasti kaipaa.
Noh, ohitin kuitenkin tämän elämäni tilaisuuden, tälläkin kertaa ja siirryin seuraavaan viestiin. Seuraava viesti olikin sitten kuukausien odotuksen tulos.
Nimittäin lähettäjänä one world alliance ja viestissä oli meikäläisen nimellä varustetut lentoliput maailmanympäri. Kiitos luojalle, äitille ja Kallen visakortille. Minulla kun ei ole kuin tuo miesten kortti ja sillä ei velaksi tilailla juurikaan mitään.
Lähtiessäni koiran kanssa iltalenkille, huusin vielä naapurin postiluukusta, että haisteleppa puolivuotta viemäreitä, kusipää.
Sitten takaisin asiaan.
Marraskuun 6 päivä olisi lähtö Helsingistä, Lontoon ja Madridin kautta Limaan. Siis Perun pääkaupunkiin, tuo kaupunki joka ala-asteen maantiedon tunneilla herätti niin kovasti hilpeyttä 9 vuotiaan suuressa ja varsin mielikuvitusrikkaassa päässä.
Perusta siirrymme maata pitkin Machu Piccun ja titikakajärven kautta Chileen. Eli espanjankielentaitomme on jälleen hiottu äärimmilleen, heti alkureissusta. Chilestä lennämme Australiaan ja siellä tasaillaan kelloja ja vatsoja viikon verran ja siirtyminen 5 viikoksi Uuteen Seelantiin. Sielläpäs sitä puuhaa sitten taas piisaakin. Ehkä. Varasimme kuitenkin kuukaudeksi asuntoauton, joten väliaikainen mukautuminen karavaanarien maailmankatsomukseen, on ehkä reissun eniten extremein kokemus.
Uudesta Seelannista Australian kautta Singaporeen ja sieltä maasiirtyminen Malesiaan. Kuola Lumpurista lennämme Viet Namiin, taas kerran. Mennään sinnekkin katsomaan miten hieno maa se oikein olikaan, tosin nyt on aikaa varattu hieman enempi. Viet Nam päästä päähän ja lento Hanoista Tokioon. Japanissa pariviikkoa ja sieltä ponnistus Kiinaan. Kiinasta mennäänkin sitten käymään vihdoinkin siellä Tiibetissä ja Bhutanissa. Sieltä siirtyminen Nepalin kautta Intiaan ja sieltä kotiin.
Tällöin eletään siis toivottavasti huhtikuun 18:ta päivää. Lentolipuissa on se hyvä puoli, että päivämääriä pystyy muuttamaan ilmaiseksi ja miltein rajattomasti. Joten reissusuunnitelma tulee varmasti jonkin verran elämään.
Matkassa ollaan siis noin 5,5kk, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Vähän kyllä jännittää, että miten sitä oikein pystyy olemaan pois töistä noinkin pitkän aikaa?
Reissun valmistelut on siis jo melko pitkällä. Liput hankittu, kuin myös osa viisumeista. Enää ei oikeastaan puutu kuin Australian ja Kiinan viisumit.
Matkaan lähtee siis Mikko ja Kalle. Mikko jonka kanssa on aikaisemminkin koluttu maailmaa ristiin ja rastiin. Kalle joka lähtee toista kertaa elämässään ulkomaille. Eli mies hyppää melkoiseen kyytiin pelkällä viikon Egyptinmatkan kokemuksella. Joten hattua taivaisiin, moni ei moiseen ryhtyisi.
Vielä on kuitenkin tovi aikaa, ennen kuin hypätään bussiin Tampereelta. 47 vuorokautta näyttää laskuri blogissa. Sitä ennen pitääkin sitten kiirettä. Pitäisi nimittäin olla täällä Saksassa 15vrk, Kuorevedellä 10vrk ja Englannissa 3vrk. Ja joku vielä kehtaa väittää, etten ole koskaan kotona?
Reissulle on tietysti asetettu tavoitteita, että mitä kukakin reissulta hakee. Muiden puolesta en tietenkään voi kuin arvailla. Mutta itse haen ainakin niitä kokemuksia, nähtävää, reissuelämää ja hauskanpitoa ympäri maailmaa. Sitähän se matkustelu taitaa parhaimmillaan olla.
Eikä muuta kuin hyppää jousille.
Kolahtipas tuossa joku aika sitten merkillisesti sähköpostiluukussani. Eikä muuta kuin näppäimistö tulessa tarkistamaan, että vihdoinko jollain olisi minullekkin ihan oikeaa asiaa. Paskat, taas näitä mainoksia niistä sinisistä pillereistä joita en toivoisi ihan vielä tarvitsevani. Vakoileekohan naapurini minua ja lähettää näille firmoille vinkkejä, että näitä tuo läski alkoholisti varmasti kaipaa.
Noh, ohitin kuitenkin tämän elämäni tilaisuuden, tälläkin kertaa ja siirryin seuraavaan viestiin. Seuraava viesti olikin sitten kuukausien odotuksen tulos.
Nimittäin lähettäjänä one world alliance ja viestissä oli meikäläisen nimellä varustetut lentoliput maailmanympäri. Kiitos luojalle, äitille ja Kallen visakortille. Minulla kun ei ole kuin tuo miesten kortti ja sillä ei velaksi tilailla juurikaan mitään.
Lähtiessäni koiran kanssa iltalenkille, huusin vielä naapurin postiluukusta, että haisteleppa puolivuotta viemäreitä, kusipää.
Sitten takaisin asiaan.
Marraskuun 6 päivä olisi lähtö Helsingistä, Lontoon ja Madridin kautta Limaan. Siis Perun pääkaupunkiin, tuo kaupunki joka ala-asteen maantiedon tunneilla herätti niin kovasti hilpeyttä 9 vuotiaan suuressa ja varsin mielikuvitusrikkaassa päässä.
Perusta siirrymme maata pitkin Machu Piccun ja titikakajärven kautta Chileen. Eli espanjankielentaitomme on jälleen hiottu äärimmilleen, heti alkureissusta. Chilestä lennämme Australiaan ja siellä tasaillaan kelloja ja vatsoja viikon verran ja siirtyminen 5 viikoksi Uuteen Seelantiin. Sielläpäs sitä puuhaa sitten taas piisaakin. Ehkä. Varasimme kuitenkin kuukaudeksi asuntoauton, joten väliaikainen mukautuminen karavaanarien maailmankatsomukseen, on ehkä reissun eniten extremein kokemus.
Uudesta Seelannista Australian kautta Singaporeen ja sieltä maasiirtyminen Malesiaan. Kuola Lumpurista lennämme Viet Namiin, taas kerran. Mennään sinnekkin katsomaan miten hieno maa se oikein olikaan, tosin nyt on aikaa varattu hieman enempi. Viet Nam päästä päähän ja lento Hanoista Tokioon. Japanissa pariviikkoa ja sieltä ponnistus Kiinaan. Kiinasta mennäänkin sitten käymään vihdoinkin siellä Tiibetissä ja Bhutanissa. Sieltä siirtyminen Nepalin kautta Intiaan ja sieltä kotiin.
Tällöin eletään siis toivottavasti huhtikuun 18:ta päivää. Lentolipuissa on se hyvä puoli, että päivämääriä pystyy muuttamaan ilmaiseksi ja miltein rajattomasti. Joten reissusuunnitelma tulee varmasti jonkin verran elämään.
Matkassa ollaan siis noin 5,5kk, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Vähän kyllä jännittää, että miten sitä oikein pystyy olemaan pois töistä noinkin pitkän aikaa?
Reissun valmistelut on siis jo melko pitkällä. Liput hankittu, kuin myös osa viisumeista. Enää ei oikeastaan puutu kuin Australian ja Kiinan viisumit.
Matkaan lähtee siis Mikko ja Kalle. Mikko jonka kanssa on aikaisemminkin koluttu maailmaa ristiin ja rastiin. Kalle joka lähtee toista kertaa elämässään ulkomaille. Eli mies hyppää melkoiseen kyytiin pelkällä viikon Egyptinmatkan kokemuksella. Joten hattua taivaisiin, moni ei moiseen ryhtyisi.
Vielä on kuitenkin tovi aikaa, ennen kuin hypätään bussiin Tampereelta. 47 vuorokautta näyttää laskuri blogissa. Sitä ennen pitääkin sitten kiirettä. Pitäisi nimittäin olla täällä Saksassa 15vrk, Kuorevedellä 10vrk ja Englannissa 3vrk. Ja joku vielä kehtaa väittää, etten ole koskaan kotona?
Reissulle on tietysti asetettu tavoitteita, että mitä kukakin reissulta hakee. Muiden puolesta en tietenkään voi kuin arvailla. Mutta itse haen ainakin niitä kokemuksia, nähtävää, reissuelämää ja hauskanpitoa ympäri maailmaa. Sitähän se matkustelu taitaa parhaimmillaan olla.
Eikä muuta kuin hyppää jousille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)